Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Hän katsoi sen sisälle ja kauhistui, sillä se oli suureksi osaksi täytetty ihmisen luilla ja päällimäisenä oli puolimädännyt lapsi sekä parin muun lapsen luuranko. Tämä oli loppupuolella kesää, kun minä olin vielä abbotin erinomaisessa suosiossa ja sain käydä yltympäri luostarissa. Petter vei minut kaivolle, mutta minä en rohennut katsoa siihen.
"Te olette liian hyvä!" huusi Petter ja suuteli munkin kättä. "Kuulkaa! Tiedättekös mitä, veljet," sanoi Markus sammaltamalla äänellä, hoiperrellen Petterin turvin muutamia askeleita pöydästä; "meidän pitää tyhjentää pikari, joka on tuleva Akselinpojan maljaksi, ja toivoa, että paisti tulisi tuoresta ja raitista tulessa."
"Hän on Petter. Petter Leenanpoika Taavettilasta, ja hän on aina elänyt rehellisesti; ei kukaan voi hänestä muuta sanoa." "Hän oli siis ystävyydessä nuoren Ojalan kanssa?" "Niin oli, herra tuomari. Hän palveli muutamia vuosia renkinä Ojalassa. Ja hän oli aina hyvää Tommin kanssa." "Minkätähden läksi hän palveluksestaan?"
"Ei, Valdemarini," sanoi Guldborg ja taputti poikaa rusottavalle poskelle; "mielelläni soisin sinulle tämän ilon, mutta samalla tulisin sinun kanssasi siihen hurjaan ahdinkoon, joka epäilemättä tulee olemaan sinä päivänä. Jos hyvä mestari Petter vielä eläisi, niin olisi hän ehkä hankkinut meille paikan seisoaksemme jollakin ikkunalla; mutta hän on nyt kuollut, ja sentähden olemme kotona."
Petter veti vähän henkeä ja hyppäsi ylös, silloin, silloin makasi toinen veressään hänen edessään, eikä voinut enää kuin korahtaa. Poikani kamastui. Hän heitti veitsen syrjään ja riensi kauas ja aina kauemmaksi hirmupaikan läheisyydestä, niin pitkälle, kuin jalkansa vaan voivat häntä viedä.
Syötyä menivät miehet ulos; mutta Petterillä ei lainkaan ollut halua näytellä karjottaa eikä vilja-aittoja; Paavo ei myöskään huolinut puhua rautioista. Vihdoin tuli puheiksi tuokin toinen asia, jota Petter enimmin pelkäsi. Paavo sanoi: "No, Petter, oletko nyt valmis panemaan puolestasi? Lapset ikävystyvät ja aika vain kuluu."
Vihdoin sai hän eräänä aamuna paperin, jossa Petter pyysi häntä olemaan valmiina muutaman tunnin kuluttua astumaan inkvisitionin eteen, ja neuvoi häntä näyttämään itseänsä hyvin särjetyltä, jotta ei kukaan saisi epäluuloa hänestä, jonka ohessa hän lisäsi sen toivon, että vapauden tähti vielä ennen puoliyötä loistaisi hänen kunnioitettavan päänsä päällä.
Petter viskasi lasistaan viime tilkan kauas ja nousi ylös, mennäkseen ulos. Emännät pidättivät Paavon paikoillaan, pyytäen, ett'ei hänen nyt millään ehdolla pitänyt menemän ulos. Petter kyllä oli kohta leppyvä eikä joulurauhaa sopinut häiritä. Hän oli kateellinen eikä olisi sietänyt kenenkään muun olevan missään arvossa.
Nyt vaipui Petter hänen syliinsä ja kuiskasi vähän toinnuttuansa: "Isä, jaa, semmoisena rakastan sinua kuolemaani asti! Sinä olet jalo ja hyvä, ja johdat askeleeni hyväin avujen tielle, jota itse olet käynyt." Tie kävi nyt alinomaa ylöspäin, he kulkivat sitä yhdessä ja pian seisoivat he erään oven edessä, jonka Petter avasi muassaan olevalla avaimella.
»Sinä kuulet, mitä hän sanoo, Aleksei Feodorov», sanoi Ivan keskeyttäen, »mutta sinä myöskin tiedät, että hänen sanansa ovat valetta, sinä tiedät, että minä olen urhoollisempi. Enkö minä tapellut kuin leijona, kuin maailman väkevin leijona?» »Sinähän olit lähellä minua, Aleksei Feodorov», intti Petter, »ja näit, miten minä taistelin. Etkö nähnyt, miten suomalaiset ottivat minua vastaan?
Päivän Sana
Muut Etsivät