United States or Luxembourg ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kai isä nyt kotona on?" sanoi hän haparoiden kirjassa. "Kyllä hän kotona on, sillä hän makaa sängyssään". Lukkarin jalka koski jo kynnykseen ja hän tomutti hiukan nuttuansa kun kuuli surkean huokauksen ja Per seisoi siinä, nojautuen luudanvarteen, silmät maahan luotuina ja takki silmille vedettynä.
Hän kävi vielä muutamia askeleita, yhä katsellen ympärillensä. Hän huusi vielä kerran niin kovasti kuin vaan jaksoi, ja eikö näyttänyt siltä kuin jotakin raitaista olisi liikkunut tuolla kalliolla. Per ei ollut hidas juoksemaan ylös. Siinä makasi mr. Smith käärittynä plaidiinsä, ja oli juuri nukkumaisillaan. Hän oli vetänyt kellonsa ja valmistanut itsensä yöksi.
"Jos saisin sinut tänne", ajatteli Per, "niin minä kyllä" samassa säikähti hän, sillä eräs käsi laskeutui hänen olkapäälleen, ja siinä seisoi lukkari Nils Torgersen, suuri kirja kainalossa, hienoimmissa vaatteissaan ja mustassa kaula-vaatteessa, suorana selästä kuin rippi-lapsi. "Hyvää päivää, poikani", sanoi lukkari, karhealla äänellään.
"Anna mennä", vastasi Per, ja englantilainen istui, nojaten käsiinsä, ja laski mäkeä alas niin että räiskyi multaa ja kiviä hänen ympärillänsä, sill'aikaa kun Per ponnisti vastaan kaikin voimin, heittäen itseänsä taaksepäin. Kun englantilaisella sitten oli pohjaa jalkojensa alla, niin sai hän odottaa, ja nyt Per koettamaan onneansa yksinään.
"No sinä aiot kai kosioretkelle tänä iltana", sanoi lukkari, nauroi vähän samassa ja noukki muutamia pieniä kiviä ylös hiekasta. "Ei Jumal' paratkoon! minä en taida sille tolalle joutua koskaan enää", huokasi Per ja nosti nutun hihaa silmilleen. "Bergit'in ja minun välistä ei tule mitään". "Mitä sanot? mitenkä minun on sitä ymmärtäminen?" kysyi lukkari ja katseli Per'iä suurin silmin.
Eikä ole hauskaa oudolle ihmiselle, näetkös, istua yksin koko yö, kylmää ja märkää kun siellä on". "Totta puhut, alas pitää hänen kohta päästä, vaikkapa olisi Nils Torgersen itse, niin ". "Niin älä ole liian rohkea, Per, sinä tiedät että vuorenloukko on vaarallinen". "Kyllä siitä huolta pidetään, ei sinun tarvitse sitä pelätä".
"Tunsikohan minua", ajatteli lukkari, katsellen Arnen jälkeen alas merelle päin. Arne ei voinut kieltää että Per oli pulska mies, vaan hänellä ei ollut mitään omaisuutta, eikä hänestä ollut sen enempää puhumista. Arne ei pitänyt siitä, että Kari puhui Per'istä, mutta kun se tapahtui, niin hän itse kyseli yhtä ja toista, joka koski Per'iä, ja rupesi ylimalkain häntä huomaamaan enemmän, kuin ennen.
"Mikä lukkaria vaivaa tänään?" sanoivat ihmiset, katsellen toinen toistansa, "hän on niin eriskummallinen". Vähitellen menivät sitten kirkkoon. Per jäi aidalle istumaan. Hänen mielensä kävi niin oudoksi kun hän mäki lukkarin noin uupuneena, sillä ei tarvittu erittäin tarkkoja silmiä näkemään että hän oli ollut kovassa työssä tänä yönä.
Me käännyimme sen vuoksi lounaaseen ja kuljimme Metauruksen kautta Apenniineja kohti. Me tulimme auttamaan Rooman prefektiä ja Italian valtionhoitajaa, vaikka tämä maa onkin toisten käsissä suurta magister militumia per Italiam, jolla on mukanaan vain pieni sotajoukko.
Per hyräili laulua itsekseen, katseli silloin tällöin lahden toiselle puolelle, jossa Arne Björnstad'in talo oli, hymyili itsekseen, lakaisi ja hyräili taas, Mieleensä muistui mitä hän ja Bergit eilen illalla olivat lukkarista puhuneet.