Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Hän saa kyllä pitää meistä molemmista huolen, jos meistä koskaan on pariskunta tuleva. Mutta minun täytyy joutua ett'ei tule liian pimeä". "Niin, köysiä on kotona kartanossa". Per ei ollut hidas, eikä Bergit ollut hidas, ja hetken aikaa sen jälkeen sekä Arne että Per olivat matkalla vuorenloukolle; Arnen täytyi ensin tietä osoittaa.
"Hyvä!" huudahti valtiomies ja taputti leikillä käsiään, "tuohan on oikea Ibsen-luonne. Kaikki tahi ei mitään ... ei minkäänlaista puolinaisuutta... Olen kuulevinani kajahduksin Brandista ja Per Gyntistä..." "En ole lukenut Brandia, enkä Per Gyntiä", keskeytti Gabrielle häntä kylmästi. "Siinä Te suuresti erehdytte, jos luulette minun lainaavan mielipiteeni muilta.
Kohta kun työni oli loppunut lauantai-iltana menin alas järvelle, sousin lahden yli ja juoksin Björnstad'in mäkeä ylös, niin se oli tehty; sillä Bergit'in kamari on juuri sen tien varrella, joka vie läävään, juuri tuossa, te voitte sitä nähdä oikealla kädellä tuolla", ja Per osoitti Björnstad'in taloa, jonka ruudut loistivat; "ja hän tiesi niin hyvin kun minä tulin; sillä minä olin aina ensimmäinen ja löin kolme kertaa ruudulle.
Anna oli pian kamreerin ja uuden äitinsä lemmikki, ja sai kaikki mitä hän toivoi, niin että tyttönen oli todellakin tullut siihen onnelliseen tilaan, jota hän usein oli uneksinut. KAHDEKSAN VUODEN PER
"No niin, saan kaiketi olla kotona huomenna kuitenkin", sanoi Per ja päästi irti käden, "en minä sitä toden perästä tarkoittanutkaan". Sitten juttelivat yhtä ja toista. Mutta yks kaks Per hypähti seisomaan, naurahtaen kovasti, ja taputti reittänsä. "Mutta sinä sanoit jotakin. Jos minä voisin sen aikaansaada, Bergit, niin nauraisin niin että kuulisivat sen vuoren toiselle puolelle".
Hän oli ensimmäisnä missä neuvoja tarvittiin ja ensimmäinen tyttöjen kanssa juttelemaan; sillä hyvä onni oli hänellä tyttöjen luona, sen Per kyllä tiesi. "Ei ole kun yksi semmoinen mies näillä tienoin", ajatteli Bergit, ovesta kurkistellessaan hänen jälkeensä. Nils Torgersen oli mahtava mies paikkakunnassaan. Hänellä oli kartano ja karjaa ja lisäksi rahoja kirstun pohjassa.
"Kyllä, kyllä!" kuului porstuasta, mutta nyt Bergit ei voinut pidättää nauruansa kauemmin; hän nauroi niin että vapisi, juoksi rajusti ulko-oven kautta pihan yli, suuren koivun juurelle mäellä. Siinä hän kaatui ja nauraa hohotti ehtimiseen. "Ei Per! Per! en ole kuullut niin naurettavaa ennen". "Mikä on?" kysyi Per, joka tuli koivun takaa ja heittäysi ruohikkoon. "Isä aikoo piestä sinua, Per!"
"Kyllä kai asiat selviävät aikaa myöten", arveli Bergit. "Hyvä on, minä en ole se mies, joka väsyy pian, ja paljon voi yhdessä vuodessa tapahtua". "Hyvästi siis, Per". "Hyvästi ja voi hyvin huomenna". "
Per... per... en paremmin sano! Mutta kunhan me vallesmannille viemme sanan, niin näet... Niin menee virka jotta naukuu. Perhana... Mistä tässä on kysymys. (
Minä huokasin ja hän huokasi. Hän oli ruukin armon kammarineitsyt ja minä seurakunnan lukkari. Me tapasimme toisemme melkein joka päivä ja huokasimme. Näin kävimme me ja huokailimme viisi vuotta. Vihdoin kuulin minä äänen taivaasta, joka puhui ja sanoi: 'Nouse Grangårdin Per!
Päivän Sana
Muut Etsivät