Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minun täytyy keksiä keino, näetkös, hei kuinka hän sätkyttelisi se roisto on kerran lyönyt minun isääni, niin että hänellä vielä on arpi siitä, mutta minä en voi koskea häneen, koska hän on tämän tienoon ruukku ja pata, mutta jos vaan voisin" Sen enempää Per ei saanut sanotuksi, sillä samassa Bergit'iä huudettiin. Kari seisoi ovessa. Kun hän ei nähnyt Bergit'iä missään, meni hän läävään päin.
Per oli jo ruvennut kiipeemään ylös loukkoa kohti, Arne seisoi katsomassa. Kyllä maksoikin vaivaa katsella Per'in kiipeemistä vuorta ylös.
Kari kaasi sen itse hänelle. "Minä en saa näin hyvää puuroa pappilassa", ajatteli Per. Ja Per sai ruukullisen olutta ja toisenkin, Arne itse kantoi ne hänelle. Sitten juteltiin, Per'in täytyi kertoa, Arne kuunteli, välistä katsellen ruukkuun, joko pohjaa näkyisi, ja tarjosi enemmän.
"Hyvää päivää", sanoi Per, otti lakin päästään ja näytti surkean naaman Nils'ille, "onko lukkari näin varhain ulkona kävelemässä tänä päivänä?"
"Jokohan asiat nyt edistyy", ajatteli Per, "näin lempeä ja ystävällinen ei hän koskaan ole ollut". Per nousi ja kiitti ruoasta ja juomasta ja sitten hän meni. Mutta samassa kun hän läksi ovesta ulos, joku huusi häntä. Se oli englantilainen, joka tuli alas huoneestaan, missä oli uudestaan siivonnut ja järjestänyt pukuansa. Hän piti lompakkoa kädessä. "Here Mr.
I congratulate!" Meni sitten ulos huoneesta eikä tullut sisään enää sinä päivänä. Mutta seuraavana päivänä seisoi Mr. Smith virrassa kalastamassa, ja silloin hän oli yhtä iloinen ja yhtä raitainen kuin ennen. Englantilaisen mentyä Per sattumalta katsoi ulos ikkunasta. "His! totta tosiaankin, eikö se ole lukkari, joka seisoo tuolla tiellä".
"Hyvä että on nahkahousut välillä", ajatteli Per luistaessa alaspäin. Kun hän sitten oli päässyt onnellisesti alas, alkoi leikki uudestaan. Englantilainen kävi edellä, piti nuorasta kiinni kun oli oikein pahoja paikkoja, hengähti ennenkun tohti edemmäksi mennä, koettaen jalalla ennen astumista; sillä nyt ei ollut helppo nähdä hämärässä, vieläpä vuoren varjopuolella.
Niitäkin löytyi, jotka sanoivat että se tuskin oli ollut sattumus, että Smith tällä kertaa oli tullut asumaan Arnen luo. Per ei voinut häntä kärsiä. "Minä en ymmärrä mitä tuo raitainen maankuljeksija täällä tekee, rahoja hänellä on kuin ruohoja". Ehkä Per myöskin oli kuullut puhuttavan eräästä semmoisesta, joka oli nainut talonpoikaistytön naapuripitäjässä.
"Haa haa tänään olet hyvän työn tehnyt, Nils Torgersen", ajatteli lukkari, "mutta illalla olet tekevä vielä paremman". "Haa haa tänään olet hyvän työn tehnyt", ajatteli Per ulkona pihalla ja löi kätensä yhteen niin että kaukaalle kuului, "mutta illalla olet tekevä vielä paremman". Ja illan tultua lukkari Nils Torgersen hiipi sillalle laskemaan veneen irti.
No, sen hän nyt kyllä tiesi, että Per Lauritsen ja Jens Nielssen tulevat häntä kosimaan, ja hän tunsikin kyllä luonnossaan, ett'ei hän tässäkään voisi enää mitään vastaköyttä vetää. Mutta; ei Per Lauritsen eikä Jens Nielssen ole hetikään niin kaunis eikä niin kelvollinen kuin Bård Bårdsen. Tuota asiaa tyttö-raiska itki itkemistään, ikään kuin se sillä olisi parantunut.