Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Hän oli kuutamossa pitkän seipään näköinen, joka edes ja takaisin kiikkui. "Nyt ollaan likellä", sanoi lukkari, hengähti, nosti airot veneesen ja kiinnitti sen. "Nyt ollaan likellä", ajatteli Per, joka tiellä oli mustan pilkun näköinen. Bergit ei ollut sen enemmin ajatellut mitä Per ja hän olivat jutelleet sinä iltana.
"No, mitäs arvelet, pitääkö minun tulla vai olla tulematta?" "Oletko hullu? Ethän toki tahdo tapella oman isäni kanssa?" "Kyllä minä kai ukon voittaisin", sanoi Per ja raapi korvantaustaansa, "se voisi kyllä olla hupaista kerraksi, mutta saanen kaiketi pysyä alallani". "
Hän tiesi ett'ei Per tulisi, ja koska hän ei tahtonut ketään paitsi Per'iä, niin hän oli pannut oven lukkoon ja mennyt maata. Mutta yht'äkkiä oli hän kuulevinansa että jotakin liikkui ulkopuolella, että joku kolkutti ruutua ensin kerran, sitten toisen ja viimein kolmannen kerran. Bergit heitti hameen päällensä ja hiipi ikkunan luo. "Kuka siellä on? sinäkö olet Per?" kuiskasi hän sisäpuolella.
Ja illan tultua Per seisoi talaan takana valvomassa. "Nyt Per varmaan tahtoisi olla minun sijassani", sanoi lukkari, hymyili ja pisti airot veteen. "Nyt lukkari varmaan pian tahtoisi olla minun sijassani", sanoi Per ja juoksi notkeasti lahden ympäri. Välistä hän seisahtui, katsellakseen, kuunnellakseen, mitä lahden toisella puolella tapahtui. Kuuluipa soutoa, ja lukkari siinä veneessä istui.
Pitkän, hyvän köyden, jonka Per oli mukaansa ottanut, sitoi hän ympärillensä, että kiipeeminen olisi hänelle helpompi. Vuorenloukko ei ollut kuin neljännespeninkulman päässä Björnstad'in talosta.
Per jännitti suoniansa ja piti kiinni hengen kaupalla astuen askel askeleelta, vaan ei ole kieltämistä että sydämmensä pamppaili, kun hän rupesi luistamaan. Ehkä olisi ollut kyllä hupaista nähdä näiden molempain ryömivän, luistavan ja kömpivän; vaan ei kumpikaan heistä sanonut sanaakaan.
Smith, mutta hän jäi kynnykselle seisomaan, nähdessään niin paljon väkeä. "Tänään täällä on hupaista, tiedätkös", sanoi Arne ja tuli oluttuoppi kädessä häntä vastaan, "pian voin käskeä sinut Per'in ja tyttäreni Bergit'in häihin". "What do you say? Per and Bergit?" huusi englantilainen ja sai suuret silmät; otti sitten hatun päästään ja meni morsiusparin luo ja antoi heille kättä. "I congratulate!
Totta puhuaksemme, oli tämän kiireen syynä se, että Grangårdin Per oli jättänyt muutamia tuhansia riksiä jälkeensä, ja näitä tarvitsi Bäck suuresti, kun vissit jälkimainingit iloisesta ylioppilaselämästä Upsalassa alkoivat tuottaa levottomuutta kunnon sielunpaimenelle.
"Semmoisia kaikki tytöt ovat, hyvä Per", sanoi lukkari arvollisesti, nousi portailta ja laski toisen käden Per'in olkapäälle, "nuoruus ja viisaus harvoin toinen toistansa seuraavat. Mene sinä toisen luo ja ole yhtä iloinen, kyllä kai niitä löytyy, jotka sinua tahtovat; jos ei ne ole yhtä nuoria, niin vanhat kengät sopivat paraiten jalkaan".
Muuten on, toivoni mukaan, vähemmässäkin tarpeeksi. Kaarle Olavi. Hoh! Bartholdus! Se oli surmantapainen ratsastaminen! Kuuma olen kuin suitseva leipäuuni! Tuhat tulimaista, että oli tuokin vaan pelkkää vettä, selvää lähteen antamaa ja kantamaa! Per Dii immortales! Kehnoa särvintä tuo vesi! Oi, muistuupi mieleeni Burmeisterin kesti ja oivalliset olvihaarikat siellä!
Päivän Sana
Muut Etsivät