Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
ROUVA LINDEMAN. Ettei Fannylta ole kielletty mitään milloinkaan ROUVA PENTTINEN. Niin, niin: ei ole kielletty mitään milloinkaan. Silmäteräni olisin hänelle antanut, jos hän sitä olisi vaatinut. Ja nyt hän yhtäkaikki meidät jätti PENTTINEN. Ei jättänyt, ei. Takaisin tulee ja minä minä annan hänelle heti rahat uuteen leninkiin. Valmiiksi otan jo rahat kukkarostani. Paljonko siihen tarvitaan?
RANK. Perustettakoon sitten ennemmin yhtiö ja annettakoon voitto vaivaishoidolle, niin tulee siitä koko kunnalle hyötyä. LINDEMAN. Niin, sillä tavallahan verot vähenisivät meiltä kaikilta. Terve, hyvät herrat, terve! Otetaan pienet ryypyt tässä kahvia odottaessamme. RANK. Mitäs Penttinen tuumaa asiasta? PENTTINEN. Niin minäkö? Annettakoon vaan suurkauppiaille ne oikeudet, sama se.
Jos Penttinen milloin tapasi tohtori Brobergia, hän aina pyysi tätä käymään heillä. »Wanny niin kaipaa ja ikävöitsee», hän muutamasti vielä lisäsi pyyntöönsä. Mutta sen kun hän kertoi kotona, oli kummat tulla. Fanny itki joka päivä kokonaisen viikon ja herkesi sekä syömättömäksi että puhumattomaksi. Jopa sinä olet aika hupsu, sanoi äiti.
ROUVA PENTTINEN. Mitä maailman päivinä? Mihinkä sinä olet menossa? FANNY. Laivaan. Mamma, minä otan kuitenkin sen viran, jota Ilma kävi tarjoamassa! ROUVA PENTTINEN. Sen viran? Pöllismäellä? Ole hupattamatta. Kuulithan sinä jo, ettei sinua sinne lasketa. FANNY. Minä en voi jäädä tänne, mamma, minun täytyy päästä pois. ROUVA PENTTINEN. Herra siunaa, mikä sinulle on tullut? Sano!
Itsekseen hän päätti pitää huolta siitä, ettei tohtori Broberg enää kuuna päivänä häntä tapaisi, ei edes kadullakaan, hän osaisi kyllä vältellä satunnaiset kohtaamiset. Viikko tuskin oli kulunut, kun Penttinen jo kertoi uudelleen kutsuneensa tohtori Brobergia heille. Mutta hän ei tullut, teki esteitä.
Hän tulee takaisin aika hamppua. ROUVA PENTTINEN. Ei tule, ei! Minä tiedän ettei hän tule, jos kerran pääsee. Hyvä isä siunoo, mikä teäällä on hätänä? ROUVA PENTTINEN. Pian, pian! Juokse rannalle ja tuo Vanny takaisin. Elä anna hänen mennä laivaan. Sano, sano, että minä täällä pyörryin että pappa meni lääkäriä hakemaan. RIIKKA. Kyllä, kyllä! Että rouva pyörtyi että pappa ROUVA PENTTINEN. Pappako?
ROUVA PENTTINEN. Mistäs se nyt taas olikaan? Kas, kun olen unohtanut. ROUVA AHLBOM. Oliko se Berliinistä tai Pariisista? ROUVA PENTTINEN. Kyllä kyllä se oli Pariisista. ROUVA AHLBOM. Sitten hän aivan erehtyi. Eihän Brysseli-mattoja milloinkaan Pariisista tuoda, Berliinistä ne ovat tilattavat.
Brobergin saappaan kärkeen hänen katseensa osui ja siihen se piintyi kiinni, vaikkei siinä mitään tarkattavaa oikeastaan ollut. Tavallinen, kiilloitettu saappaan kärki se oli, hiukan suippeampi vaan kuin isän, kiiltävämpi kenties myöskin. Neiti Penttinen käy täällä jatko-opistoa, vai kuinka? virkkoi Broberg puheen aluksi.
PENTTINEN. Ulkopuolelta hampaiden. Niinhän ne tytöt aina. Sulhasista eivät muka ole välittävinään, vaikk'eivät muuta ajattelekaan kuin niitä. Ilman vaan ovat olevinaan. Ja sinäkin sitten otat kaikki todesta. ROUVA PENTTINEN. Niin, kyllähän ne muut, mutta tämä meidän tyttö on ihan eri sorttia. Kehen hänestä lienee semmoinen tullutkin. PENTTINEN. Vähäpä sinä tiedät, mamma parka.
RIIKKA. Sommoo nähä, mitenkä hän sitten illalla teille pokkailoo. Herra jesta, jos vielä tänä kevännä soataisiin kihlajaiset ja heäät! Voi, ihmettä! FANNY. Heretkää nyt, Riikka ROUVA PENTTINEN. Se ei ole mitään mahdotonta. Vanny on kaunis tyttö minä luulen, että eiköhän liene Spruuper jo katsellutkin häntä niillä silmin. FANNY. Eikä ole! Voi, mamma hyvä
Päivän Sana
Muut Etsivät