Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
ULYSSES. On politiikka heistä pelkuruutta, Sodassa älyn turhaks katsovat, Varullisuutta moittivat, ei mikään Pait nyrkki kelpaa. Tyyni hengen toimi, Jok' arvaa, kuinka mont' on lyöpää kättä, Kun tarve vaatii, ja jok' uuraalla
Hänen veltot kasvonpiirteensä todistivat synnynnäistä pelkuruutta. Hänen silmänsä kiintyivät pappiin apua anovina. "Niin, Albinus!" sanoi tämä levollisesti. "Jos jollakin liittolaisista on häntä vastaan sanottavaa, niin puhukoon." "Kautta kotijumalani", huusi Licinius nopeasti ennen muita. "Tarvitaanko tässä vielä puheita? Tiedämmehän kaikki kuka Albinus on ja mitä hän on.
Sundberg ja Vihavainen saivat ensiksi ajurin käskien ajamaan laitakaupungille. Oli jo myöhänen puoliyö käsissä. Aarnio palasi lakkokokouksesta. Siellä oli alkanut kuulua soraääniä, epäröimistä ja pelkuruutta. Se oli saanut hänen hetkellisen väsähdyksensä häikkenemään.
Metsämiehet tarttuivat hämmästyneeseen muurariin käsiksi, ja ennenkuin kukaan ympärillä seisovista ajattelikaan nostaa kättänsä häntä puolustaakseen, oli mies jo pois vietynä ja tuomiota pantiin jo täyttä päätä täytäntöön. Oliko se pelkuruutta? Oliko se hätäytymistä? Suomalaisen luonne on hidas.
Rautaristikot narisivat ja mastigoforit kajauttivat pimeään aukkoon tavanmukaisen huutonsa: "hiekalle!" Samassa rupesi arenalle tulvimaan nahkoihin käärittyjä, metsänhenkien kaltaisia olentoja. Ne tulivat kaikki juoksujalan ikäänkuin kuumesairaan kiihkolla ja lankesivat päästyään keskelle arenaa polvilleen sekä kurottivat käsivartensa taivasta kohti. Kansa arveli tuomittujen rukoilevan armoa ja vimmastui mokomaa pelkuruutta. Tömistettiin jalkoja, vihellettiin, kristittyjä kohti heitettiin tyhjiä viiniastioita ja kalvettuja luita sekä huudettiin: "pedot esiin! pedot esiin!..."
Antti, joka katsoi kaikkien yli, joka oli rohkeus itse! Mutta Olli selitti, että kaikki tuo ulkonainen menettely on vain tapa peittää sisällistä pelkuruutta. Se on teeskentelyä alusta loppuun, sen tarkoituksena on häikäistä vähemmin tarkkasilmäisiä ihmisiä. Mikä kumma vaikutus Ollilla olikaan Heikkiin! Hänen puheensa tuntui sisältävän huutavaa vääryyttä Anttia kohtaan.
Tuo tuntematon oli kalpea ja suhdaton ruumiinmuodoltaan, hän teki sen vaikutuksen, kuin olisi hän ollut jollakin tavoin epäluonnollinen, mutta siltä ei kuitenkaan käynyt tarkemmin määritteleminen, missä erikoisessa suhteessa; hän hymyili epämiellyttävästi, hänen esiintymistavassaan oli sekä julkeutta että pelkuruutta, ja sellaisena oli se kaikkea muuta kuin luottamusta herättävä, ja hänen äänensä oli käheä, kuiskiva ja kuin särkynyt.
Olen pettynyt. VIOLA. Ken teitä pettää? Kuka ilkkuu? Mitä? OLIVIA. Siit' onko aikaa? Etkö muista sitä? Tuo tänne pappi. Tule! Hänet hylkää! OLIVIA. Mihinkä? Cesario, viivy, ylkä! HERTTUA. Ylkä? OLIVIA. Niin, ylkä: voitko kieltää sen? HERTTUA. Tuon ylkä sinä? VIOLA. Herra, minä en. OLIVIA. Haa! Halpaa pelkuruutta vaan se lie, Jok' omimpasi murhaamaan sun vie.
Hän kiroo oman paenneen miehensä pelkuruutta, hän kiroo Viaporin vapaiksi jääneitten upseerien alhaisuutta, sillä tämä ankara tuomio johtui siitä, että Viaporin muut upseerit koettivat sillä osoittaa uskollisuuttaan vanhalle hallitukselle pelastaakseen itsensä. Ja kaikilta oli tukittu suu, niin ettei mitään saanut kansalle selvittää.
Päivän Sana
Muut Etsivät