Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
"Onni, juokse katsomaan, onko valveilla", sanoi rouva. Hetken perästä palasi poika huutaen: "Isä käski Jaakkoa puheillensa". Jaakko läksi saattamaan palveliaksi pyrkivää Kustua patruunan huoneeseen. "No, sinä aiot minun palveliakseni?" kysyi patruuna. "Niin kyllä, jos kelpaan", vastasi Kustu. "Osaatko totella? se on ensimmäinen ehto". "Kyllä! ja vielä vähän muutakin".
Kun Jaakko avasi tuon pienen käärön, jonka patruuna hänelle antoi, ja näki siinä kolme sadan markan seteliä, silloin ei hän saanut suuhunsa sanoja, millä olisi kiitollisuuttaan osoittanut; kyyneleet vain vierivät hänen silmistänsä hänellehän patruunan antama lahja jo oli koko rikkaus!
"Sen minä sanon," lisäsi sitten Peter, "jos minä sinä päivänä olisin aavistanut kuka tuo neekeripiru oli, joka seisoi minun ovellani, niin olisin varmaan lähettänyt hänen niskaansa yhden patruunan, jota hän ei ollut pyytänyt." Peter katsoi kehuvasti vieraaseen. Tuo oli hänen ainoa kertomuksensa. Hän oli kertonut sen kymmeniä kertoja leirivalkean ääressä jollekin uudelle toverille.
Hypähdin pari askelta taaksepäin, ja samassa paukahti laukaukseni. Järeä haulipanos löi viholliseni veitsen murskaksi, ja uskoen kätensä poikkiammutuiksi painui Iivana polvilleen eikä uskaltanut käsivarsiaan laskea alas. Pistäessäni uuden patruunan pyssyyn kuulin hänen sopertavan itsekseen: »Hyi, kun kirvelee, hyi, kun kirvelee.» Iivana piti yhä vielä käsiä nostettuina pään yli.
Aamulla kun hän sattumalta joutui soidinpaikalle ja kuuli kolmen metson yhtaikaa eri haaralta soivan, oli hän ruvennut vapisemaan ja sanoi olleensa pakotettu ottamaan pois patruunan pyssystään, muuten olisi voinut tehdä itsensä onnettomaksi.
Hiipien varpaillani sieppasin pyssyn käteeni, otin patruunan pois ja kätkin aseen pensaaseen vajan taakse. Pahinta oli, että jättiläinen makasi kädet hajallaan. Oli mahdotonta hänen ollessaan tässä asennossa saada käsirautoja paikoilleen. Minun oli pakko varustautua kärsivällisyydellä.
Mutta ihmetteleminen lisääntyi vielä, kun seuraavana aamuna kaunis satuloitu hevonen seisoi räätälin pihalla. Kenenkähän se kaunis varsa oli? Olikohan se herrastalon patruunan? Se on sinun hevosesi, isä, sanoi Syyne, joka ei voinut olla ilmoittamatta iloaan. Nyt sinä saat ratsastaa joka päivä. Pitääkö minun ratsastaa? nauroi räätäli. Sepä näyttäisi somalta! Mutta koetteleppas, sanoi Syyne.
Täytyyhän minun jollakin tavalla osoittaa kiitollisuuttani patruunaa kohtaan, joka minua rahallansa auttoi. Tätä kutsuttujen luetteloa tässä vain vähän ajattelen. LAURA. Se on kenties mielestäsi liian pitkä. No, luepas, niin saamme nähdä, olisiko ollut mahdollista jättää tuosta pois ainoatakaan nimeä, luepas. Kuka seuraa patruunan ja patrunessan jälkeen?
Kohta patruunan mentyä rupesi myöskin provasti lähtöä tekemään, muoria hyvästi jättäessään sanoi hän: "No, muori, te näytätte nyt tyytyväiseltä; se on oikein! Kyllä sitä olen toivonutkin, sillä Jaakko on kelpo poika". "Niin on, provasti hyvä! Kylläpä minun olisi pitänyt tietämänkin, että meidän Liisu valita ymmärsi, mutta erehtyyhän sitä vanhanakin".
Se oli kaikki sen vanhemman syytä. Mitä arvelette hänen tehneen? Hän otti joka ikisen kuulan ja patruunan, jonka hän saattoi löytää majassa ja minun vanhan Martini-Henry kiväärini ja vieläpä teerasian kannenkin, sillä siitä saattoi valaa kuulia neekerien vanhanaikuisille suusta ladattaville pyssyille. Ja sitten hän mennä livisti matkoihinsa vieden sen nuoren tytön mukanaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät