Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. toukokuuta 2025
Tuomas pysähtyi. Eliaksen ämmä huusi miestään. Naapurimme on tullut, sanoi hän. Elias vilkasi taakseen, ihastui ja lähti Tuomasta vastaan, hiljakseen ravistellen mehiläisiä parrastaan. Terve veliseni, terve rakas veli.... Kävikö matkasi hyvin? Kyllähän jalat veivät ja toivat; sinulle toin vettä Jordanin virrasta. Poikkea meille hakemaan. Lieneekö sitten Jumalalle vaivani otolliset. Kas niin.
Ja Aslak, aika vauhtia työskennellen kertoi vieläkin suuremmalla vauhdilla kertoi Karina Puuhameesta, myllystä mikä jauhoi suolaa meren pohjalla, paholaisesta puukengissä, loitsijasta, joka jäi parrastaan puurunkoon kiinni, seitsemästä viheliäisestä neitseestä, jotka nykäisivät karvat Skytte-Pietarin sääristä, tämän maatessa, eikä hän sittenkään herännyt, ja kaikki tapahtui Päiväkummulla.
Parrastaan pakis laiskuri Jussi, Kerjäten kulkien seljässä pussi. Komisarjus N lle. Woi Komisarjus! voi miten kyntes on käyrät ja pitkät, Tottapa kuulunet siis ryösteleviin eläimiin! Mielen muutos.
Jos miesnä miehet ratsuillaan siin' uljahasti urakoi; niin päästä kyllä parrastaan kemuissa ukko voi; mut tuimat vain jos oltu ei, niin hän se viinat meiltä vei, ja tulemaan Don-virran taa pyys viinan velkojaa.
Kun teiriparvi pyrähti lentoon, heräsi siitä yksi nukkuvista miehistä, pudisti kohmettuneita jäseniään, siivosi lumen tuuheasta parrastaan ja kiiruhti heittämään tervaksia nuotioon, joka leimahti siitä isoon liekkiin ja karkoitti hetkeksi ympäriltään päivän valon, joka oli alkanut tunkea kuusienkin alle.
Hänen isänsä tuli nyt huoneesen. Hän oli täydessä juhla-asussaan, sillä nyt piti hänen menemän papin luo. "Hyvää huomenta! No kuinkas te nyt voitte?" sanoi hän taputtaen pienokaisia poskelle. Pikku Triinan, jonka tukka jo oli palmikoilla, nosti hän polvelleen istumaan ja suuteli hänen paksutölleröisiä käsivarsiaan niin että ne tulivat oikein punasiksi hänen karkeasta parrastaan.
Hän on jo koko lailla harmaantunut sekä päästään että parrastaan. Hän istuu enemmän kuin kävelee istuu alituiseen keinutuolissansa ja savuringit nousevat. Hän ei enää liiku maillaan kuten ennen käskyjä jakelemassa, vaan häneltä tullaan kysymään.
Muutaman viikon kuluttua puisto jo kukaties olisi parasta koreuttansa vailla. Vaikk'ei erikäs vielä ollut täydellisesti entisellään, oli hän kuitenkin paranemaan päin. Kolmen asian suhteen hän vielä oli eriskummainen: hän ei luopunut vanhasta puvustaan eikä parrastaan ja kammosi vettä niinkuin Liddyn tullessakin.
Näin koottuaan kuulijapiirin ympärillensä kreivi Menteith kävi istumaan nelipatsaisen sängyn reunalle. Kapteeni Dalgetty puolestaan, pyyhkien paloviina-piimän tähteet parrastaan sekä viiksistään ja hyräillen ensimmäistä värssyä Lutherin virrestä »Alle guten Geister loben den Herrn» j.n.e.
Pitäen parrastaan Kädellään kotvan äijä arveskeli, Ja päätä harmaata Hän puisteli ja sanoiks viimein virkkoi: "En tiedä, ruhtinas, Mä kuinka kauvan! huoli ajan mittaa. Ei lue aikaa hän, Jonk' elo ollut on kuin kevätpäivä. Mä olin lapsena, Sukunne korkea kun minut otti, Ja nuorukaisena Isänne ensi-askeleita johdin."
Päivän Sana
Muut Etsivät