Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Pohjoinen taivaanranta alkoi käydä sekeesen illempana ja haavan lehtikään ei liikahtanut, niin tyyni oli nyt. "Lähdetään jo kotiin, nyt on niin kylmä", sanoi Mari. Kotiin he lähtivätkin ja sinne tultuansa virittivät he valkean takkaan ja lämmittivät kohmettuneita käsiänsä. Illallisen syötyänsä panivat he huolettomina maata ja pian nukkuivat he levolliseen uneen.
Jokainen koetti pyrkiä walkean luo, lämmittämään kohmettuneita kynsiään; lapsiwäkeä oli paljon mukana ja ne oliwat kaikkein halukkaimmat siihen toimeen. Kylmä oli tosin ilma, mutta eihän sopinut poissa olla, sillä soitettiinhan tänään ensi kerran uudella isolla kellolla ja se piti heidän kuulla ja jos mahdollista nähdäkin, wieläpä saarnatuolikin. Suntiolle koitti iloisempi aika.
Aamu oli jo, sillä päivä alkoi jo jotenkin valoisasti sarastaa. Se oli erään sunnuntain aamu. Talon väki oli ylhäällä ja iloinen takkavalkea paloi takassa. Vanha isäntä ja emäntä istui takkavalkean ääressä, ikäänkuin lämmitelläkseen kohmettuneita ja kangistuneita jäseniään.
Kun sitten oli iltapuhdetta kulunut jo hyvät tuokiot, käytiin viimein sisälle ja kun Jussi sai muurin liepeillä hautoa kohmettuneita jäseniänsä, tuntui se aivan hauskalta. Mutta sitä iloa hämmenti tieto, että pian taas oli ulos pakkaseen lähdettävä.
Kun taipale oli ajettu ja kyläkunnissa jonkun talon pihaan tultiin, niin pojat etumaisina tupaan kopistivat, Liinu ja Tuppu perässä sekä perimäisenä äiti Miinaa kantaen. Ennen kuin äiti ehtikään, olivat lapset jo tavallisesti takkakiven vallanneet, missä hampaitansa lotistaen kohmettuneita jäseniänsä sulailivat.
Kuningas ratsasti pois ja sotajoukot hajaantuivat leirituliensa ääreen lämmitelläkseen kohmettuneita jäseniään. Kun kaikki eivät mahtuneet huoneisiin, oli nuotioita sytytelty kedolle ja taskumatti kierteli miehestä mieheen niiden joukossa, joilla ei ollut kattoa päänsä päällä. Yhä useampia sotaväen osastoja saapui. Lopuksi täytyi majoittua kirkkoon. Sodan aikana ei pidetty mitään pyhänä.
Melkein kaikki wäki oli takan ympärillä, takkawalkealla lämmittelemässä itseänsä ja he kurottiwat kohmettuneita käsiänsä tulta kohden. Silloin aukesi tuwan owi ja outo muukalainen astui sisään; kaikkein huomio kääntyi kohta tulijaa kohden. Hän oli wanha harmaapäinen, repaleinen ukko, joka wilusta wärisewänä seisoi heidän edessänsä ja joka äkkiä katsoen näytti olewan pöhnässä.
"Kunnon mies, tuo vouti!... Hänelläpä vasta on sydän", sanoi kapteeni, palattuaan iloisena huoneesen, ja hieroen pakkasesta kohmettuneita käsiään. Mutta voimalliset ruoat teurastus-aikana tekivät isän sairaaksi! Lääkäri kehoitti häntä juomaan vettä ja kävelemään vahvasti totikestit ainoastaan silloin tällöin olivat vaan virkistykseksi.
Kun hän sitä varten kysäsi, näennäisesti välinpitämättömänä, eivätkö nuoret miehet tahtoneet omin päin katsella kaupungin ympäristöä, vastasivat molemmat mieluummin jäävänsä tänne, ja kapteeni laskeutui sanattomana istumaan akkunan ääreen vedellen savujansa. Ulla oli poistunut uunin tyköä, ja Attila seisoi pesän edessä lämmittämässä kohmettuneita käsiään.
Iloinen walkea paloi rätisten liedellä, lewittäen huoneeseen waloa ja lämpöä; silloisiin oloihin katsoen, teki tämä minuun sangen hywän waikutuksen, sillä hywältä tuntui, kun sai lämmitellä wilusta kohmettuneita ja kangistuneita jäseniänsä. Huoneessa wallitsi hywä järjestys ja puhtaus, mutta pintapuolisellakin silmäyksellä huomasi, etteiwät asukkaat suinkaan olleet warallisia.
Päivän Sana
Muut Etsivät