Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Matti kääriytyi kuitenkin syliksi äitiinsä ja hätäisin silmin rupesi nyhkimään itkua. Sehän on isä, jota me yhdessä olemme niin usein muistelleet ja ikävöineet, sanoi Auno Matille. Nythän se tuli. Tuon parran tähdenkö sinä et tunne. Menehän nyt isälle tahi tuonne lattialle juoksentelemaan. Matti jo saattaa juoksennellakin, niin että minä pääsen kahvin keittoon.
Muuten, ellei hän erehtynyt, mikä kyllä hänelle usein sattui, ei kreivin muoto näyttänyt olevan epäsoinnussa äänen lempeyden kanssa korkea otsa, suora, sievä nenä, kauniit silmät, täyteläiset, vaan ei liian pyöreät kasvot kaikki tumman tukan ja parran ympäröimänä ei, mies ei tosiaankaan näyttänyt herransa palvelijalta! Kyllä se oli aivan itse kreivi Lengsfeld.
Parran ajeltuansa kaasi vaarini ämpärillisen vettä päähänsä ja lausui, nyt minä olen viittä vuotta nuorempi; kunpa vaan suutari saisi uudet pieksusaappaani valmiiksi, niin olisin oikein keveillä leskenkengillä varustettu leskimies. Samassa läksi hän ulos saunasta juoksemaan ja hyppäsi jokeen. Pari kertaa hän ui joen poikki ja tuli sitten takaisin uudestaan kylpeäkseen.
Lauloi kotvan, lauloi toisen, lauloi kotvan kolmannenki: pyörti pois pyhät sanansa, perin laski lausehensa. Pääsi nuori Joukahainen, pääsi leuan liettehestä, parran paikasta pahasta, hevonen kosken kivestä, reki rannalta haosta, ruoska rannan ruokosesta. Kohoeli korjahansa, reutoihe rekosehensa; läksi mielellä pahalla, syämellä synkeällä luoksi armahan emonsa, tykö valtavanhempansa.
Minä olen kuullut kerrottavan, vastasi vanhus, että se, joka voisi saada tuon ilkeän vuohen parran ajetuksi, sen jälkeen voisi mielensä mukaan hallita sitä; mutta se kuuluu olevan sangen vaarallinen yritys, sillä jos yhden ainoankin karvan jätät ajamatta, niin vuohi saa voimansa takasin ja vääntää sinulta niskat poikki.
Siitä nuori Joukahainen toki viimein tuskautui, kun oli leuan liettehessä, parran paikassa pahassa, suun on suossa, sammalissa, hampahin haon perässä. Sanoi nuori Joukahainen: "Oi on viisas Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen! Laula jo laulusi takaisin, heitä vielä heikko henki, laske täältä pois minua! Virta jo jalkoa vetävi, hiekka silmiä hiovi.
"Isäni parran kautta", sanoi saraceni puoleksi naurahtaen, "se leikki on kovin kova ainoastaan huvikseen leikiteltäväksi. Taistelussa en koskaan nuijia pelkää, vaan pääni" tässä hän kohotti kätensä otsalleen "ei vielä ajaksi salli minun leikillä vain niitä hakea".
Samassa tuli huoneeseen Ignatij Nikiforovitsh, pää kuten ainakin pystyssä, leveä rinta pullistuneena, pehmeästi ja keveästi astuen, hymy huulilla, silmälasien, pyöreän kaljun, ja pikimustan parran kiiluessa. Hyvää päivää, hyvää päivää, noo, mitä teille kuuluu? lausui hän tahallisen luonnottomalla venytyksellä. He kättelivät toisiansa ja Ignatij Nikiforovitsh istuutui kevyesti nojatuoliin.
Poltti parran Väinämöisen; sepolta sitäi pahemmin tuli poltti poskipäitä, käsiänsä kärventeli. Meni siinä mennessänsä aalloitse Aluen järven. Karkasi katajikolle, niin paloi katajakangas; kohautti kuusikkohon: poltti kuusikon komean. Vieri vieläkin etemmä, poltti puolen Pohjan maata, sakaran Savon rajoa, kahen puolen Karjalata.
Joutuen riensi nyt Sere havun noutohon, Reettakin riisui sukkanauhansa, vaan sill'aikaa tupsahti parta Jaakon leuasta maahan. Jaakko. Voi sua, kömpelö kuningatar! Nosta, Simo, sinä mun perintörinssini, nosta ja pidä tuota partaa! Simo sovitteli parran Jaakon leukaan, johon sen Reetta sukkanauhallaan siteli.
Päivän Sana
Muut Etsivät