Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Vielä tätä neioistani, Tätä pienoista tytärtä, Ajetahan kirjokorjin, Souetaan veno-punasin, Porvarille puolisoksi, Kauppamiehelle kanaksi. Yks' on paha ei parane.
Liekö se herra jo noussut?» Esa katsoi ikkunaan. »Tuskinpa.» »Onko se taas ollut juomingissa?» »Aamuyöllä ne tulivat Kujanpäästä Kaleniuksen kanssa. Siellä se makaa Kaleniuskin.» »No eikö Grönberg jo pian parane ja pääse tulemaan kotiin?» Esa selitti, että Grönberg oli jo viime viikolla ollut parempi, kun hän oli sen luona käynyt, mutta eipä sitä vielä ollut kuulunut takaisin.
Ei se parane ajattelemisesta! En voi! enkä tahdo. Johanna, ole järkevä! Et sinä missään saa sellaista oloa ... niin suuren talon emännäksi ei päästäkään joka päivä! Et mitään, et niin mitään! Minun talossani olet yksin emäntänä...
Ei tuo parane valittamalla eikä nurkumalla, puheli hän, mutta katkeraksi käypi mieli, kun ajattelen minäkin nuoruuttani, jolloin olin teidänlainen keveä ja hilpeä nuorukainen. Ei tarvinnut poimia paperosseja katuojasta, ei hävetä huonouttaan, maailma oli auki joka kulmalta ja tulevaisuus hymyilevänä edessä.
Ja kuin eivät ihmiset parane sisästänsä sydämmen puolesta, niin ei myöskään heidän ulkonainen elämänsä tule paremmaksi. Ja niin kuin vanhat ovat, niin nuoretkin.» »Kuinka? Eikö kouluttajastakaan ole mitään?» kysyi Toivonen. Mylläri sanoi: »Sitte kuin isäsi kuoli, joka oli Jumalata pelkäävä ja ymmärtäväinen mies, on koulumme laita varsin huono.
»Et sinä sillä kuitenkaan parane», vastasi Liisa vetäen Maria istumaan syrjään, etteivät kuiskutellessaan herättäisi Elsaa. »Mutta synti ja häpeä se on, että sinäkin nuori ihminen juoksentelet ja aikasi tärväät puhumatta nyt muusta kun voisit auttaa tarvitsevia sinä yksinäinen ja työhön kykenevä, nuori ja voimakas ihminen. Nytkin voisit olla suureksi avuksi.
Siitä saivat uutta intoa, rupesivat räpättämään, yksi papatti yhtä, toinen lopatti toista, että meni koko pirtti kuin porokattila. Sanoin vielä: »Pankaahan kiinni murukoppanne, asia ei parane parran pärinällä. Minä teen minkä teen, ja silloin on suu puhdas jokaisella.»
»kyllähän sen nyt jo alkaa nähdä, ja sehän on aina, että joka ei parane se pahenee.» Mutta kummin puhe sulostutti elämääni. En saata sanoa minkälainen kappale se oli mielestäni. Tuli hän pois lähtiessään vielä luoksenikin, silitteli päätäni ja pyyhki esiliinallaan silmiäni. »Elä huoli olla milläsikään», sanoi, »kyllä sinusta mies tulee, kun jalka kasvaa, hammas karkiaa. Osaatko sinä jo lukea?»
En tiedä saanko tulla luoksesi edes anteeksi pyytämään. Minun olisi pitänyt kohta kirjoittaa, mutta olen niin huono kirjoittamaan. Olen repinyt monta kirjettä. Mutta ei se siitä parane ja nyt en enää revi tätä. Varmaan sinä jo olet unohtanut, mutta sinä kirjoitit minulle silloin, että elämä voi ehkä joskus yhdistää meitä tovereina ja ystävinä. Kiitän sinua siitä.
Minun mielipaikkani on metsä, jossa niinkuin haahmo kuukkailen yksinäni päiwäkaudet ja jossa rauhassa saan kuunnella noita hiljaisia kuiskauksia: 'en minä, isä, parane enää koskaan' 'ei meidän lapsemme enää elä' 'täällä sydämessä' 'wika sydämessä' 'köyhä Kerttusi' 'minä kuolen aina ja nyt sinua rakastawana'. Silloin olen useinkin näkewinäni hänen hennon haamunsa tuolla puiden wälissä ei, tuollahan hän nyt näkyi aiwan lähellä olewan puun takaa, pensaan takaa ja nyt se jo pujahti tuon ja tuon kiwen taa, kallionnyppylän taakse.
Päivän Sana
Muut Etsivät