United States or Jordan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyreänä meni Martta uunin ääreen ja katselee, mitä siitä nyt tulee. Simo otti lakin päästään ja istui hyvänpäiväisesti penkille. Noh, Martta, sanoi hän, etkös toimita syötävää illalliseksi? Martta mutisi jotain itsekseen; seisoo vaan pankon vieressä liikahtamatta, katsellen milloin toista, milloin toista ja pudistellen päätään.
Siinä oli sekaisin kultasormuksia ja korvarenkaita, hopealusikoita ja rahoja. Nyt hän luki ne viimeiseen kertaan. Hän suuteli niitä, piteli niitä edempänä ja lähempänä silmäinsä edessä, suuteli uudestaan ja pani ne vihdoin lippaaseen takaisin. Lopuksi hän kohotti pankon viereltä kiveä ja laski lippaan kätköpaikkaansa. Ulkona vinkui tuuli, ja lunta satoi. Oli uuden kuun aika.
Yli kynnyksen kysyvi: "Oisiko talossa tässä rauan raannan katsojata, uron tuskan tuntijata, vammojen vakittajata?" Olipa lapsi lattialla, poika pieni pankon päässä. Tuop' on tuohon vastoavi: "Ei ole talossa tässä rauan raannan katsojata, uron tuskan tuntijata, kivun kiinniottajata, vammojen vakittajata; onpi toisessa talossa: aja toisehen talohon!"
Pöyän kullasta kuvaisin, Penkin pienistä rahoista, Uunin uusista kivistä, Pankon saksan paasiloista. Oron siltahan sitoisin Sulkkuisilla ohjaksilla, Kullan kutsuisin tupahan, Istuttaisin pöyän päähän, Itse istuisin sylihin, Kanssa kaulahan kapuisin. Käynkö viikon villapäänä.
Kummi oli seisonut koko ajan äänetönnä pankon nurkalla. Kun ovi oli suljettu, pyörähti hän kiivaasti äidin sängyn luo. »Herra Jumala! Loviisa kuolee! Joutukaa apuun! Silmät on jo nurin päässä!» Kaisu alkoi kätkyessä kimakasti huutaa; Miina rupesi itkemään. Mataran muori otti nyytistään pienen pullon ja piti sitä äidin nenän alla.
Vielä rykäsi raskaammin ja kävi pankon viereen sylkemässä ja vilkasi Simon päälle. Se kohta asian ymmärsi ja lensi punaseksi kuin kukko, korvia myöden, ja alkoi katsella maahan päin... Vielä yksi rykäys ja vähän nenän nyyskytystä, niin alkoi puhemies viimeistä temppuaan suorittaa. Hän sanoi: "tuota olisihan sitä meillä vähän ... tuota ... asiaakin."
"Arvelipa tuo mitä tahansa, vaan en minä vain teidän kannaksillanne ole seisomassa ... enkä ole teidän hypiteltävänännekään, siihen minä voin teille vaikka kirjat antaa... Päästään tuonne juuri omin nokkinsakin, kun sukset otetaan, kosk'ei oikeata kyytiä ruveta antamaan", kivahteli Lippa kurkottaen orrelta päreen, jonka sytytti ja pankon nurkassa olevaan pihtiin työnsi.