Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Nuori pehtoori näyttää pystyvän itsekin puhumaan puolestaan, huomautti Julia punastuen, vaikka hän kovasti koettikin sitä estää. Mistä nyt niin äkkiä sait verta poskipäihisi, Julia Palm? kysyi kreivitär, katsoen nuorta ystävätärtään kasvoihin. Näytät olevan hieman liian hartaasti kiintynyt lapsuudenystävääsi... Ha, ha, ha!... Ajattele, jos sinusta tulisi Gunilholman pehtoorin rouva!... Ha, ha, ha!
Olette oikeassa, virkkoi tyttö, vetäytyen surullisena taapäin; hetken ihastuksen ja kiitollisuuden vastustamaton voima sai minut valtaansa ... antakaa anteeksi! Tiesinhän sen, sanoi Albert hiukan katkerasti; huomenna katuu Julia Palm sitä hellyyttään, jota hän tänään tuhlasi köyhälle konttoristille!
Kreiviä taas kiitettiin hyvästä aististaan ja arvostelukyvystään kaunotaiteiden alalla, ja mikä oli parasta, hän todellakin omasi sen, mistä häntä ylistettiin. Kreivin ja kreivittären talvisaikaan oleskellessa Tukholmassa oli Julia Palm päivittäinen vieras heidän kodissaan, eikä omaa tytärtä olisi voitu kohdella hellemmin ja rakkaammin kuin häntä.
Se oli sangen ymmärtäväisesti sanottu, kiitteli luutnantti; todellakin erittäin ymmärtäväisesti!... Onhan käsitettävissä, että tyttö, joka on saanut sellaisen kasvatuksen, nimen ja arvonannon kuin neiti Palm ... sekä teidän asemassanne oleva nuorukainen... Jumala varjelkoon minua koettamasta millään tavoin alentaa teidän arvoanne ... mutta te ehkä tiedätte, että neiti Palm on kuin perheemme jäsen ... me pidämme häntä tyttärenämme, sisarenamme ja...
Hän lähti portaita alas, mutta tapasi keskiportailla hienon herran, joka oli sotilaallisen näköinen ja jolla oli kultasankaiset silmälasit. Pyydän nöyrimmästi anteeksi! lausui vieras, nostaen kohteliaasti lakkiaan; neiti Julia Palm kai asuu täällä? Kyllä hän asuu, vastasi luutnantti Gustaf, uteliaasti tarkastaen vierasta. Sotilaat käyttävät harvoin silmälaseja, ja vielä harvemmin kultasankaisia.
Seuraavana sunnuntaina, kertoi apulainen huokaisten, kuulutettiin kirkossa avioliitoon neiti Julia Palm ja pehtoori Albert Kron Gunilholmasta. Vai senkö niminen on se Gunilholman uusi konttoristi! Niin. Ja vieraan naisen nimi on siis Julia Palm... Se kuulostaa minusta hieman tutulta.
On hyvä, ettei hän tiedä, missä neiti Palm on, virkkoi Kron ikäänkuin raskas paino olisi pudonnut hänen hartioiltaan. Ei ... mutta kuinka, hitto vie, tuo mielipuoli tuntee neiti Palmin? kysyi luutnantti.
Tässäkin näette pojan ja tytön, lausui Julia Palm; ne ovat samat kuin äskeisessäkin kuvassa ... mutta ken on tuo lasten yllä leijaileva kolmas olento, joka samalla kertaa on elävä ja kuollut ... eloton aine ja kuitenkin henki ... kasvot ja ruumis kuin nukella ... vahakuvalla... Mutta sen päässä näemme kruunun, ja kruunusta pistää esiin käsi ja kädessä on miekka ... mutta käsi elää ja miekka välähtelee!... Nuorukainen, se on kohtalo ... kohtalo, joka nuken hahmossa etsii syyllistä päätä ja samalla hävittää kahden viattoman olennon paratiisin!... Te kalpenette, vapisette... Niin, kalvetkaa, vaviskaa!
Kultasankaiset silmälasit siirtyvät nyt itse kuvasta tarkastamaan sen alareunassa olevaa, käsialajäljennöksellä painettua kirjoitusta. Silloin silloin heltiävät hänen kielensä siteet, ja kaksi sanaa pääsee syöksähtäen hänen huuliltaan. Ne sanat ovat: »Julia Palm!» MY
Uskokaa minua, Albert Kron leijuu valoisemmissa avaruuksissa kuin Julia Palm, sillä vanhempainsa varjot tummentavat viimemainitun elonpäivät. Eikö vieläkään ole saapunut mitään tietoja hänestä! Missä hän on? Mikä turvapaikka lieneekään hänelle avautunut, ja ennen kaikkea onko hänen sydämensä avautunut vastaanottamaan parempia ja jalompia tunteita kuin tähän saakka?
Päivän Sana
Muut Etsivät