United States or Armenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen jälkeen olet viekoitellut minut kurjaan hiirenloukkuusi, sill'aikaa kun päästit munkin ja naiset pakenemaan? En kiellä niin tehneeni. Ja tiedätkö, mikä on oleva palkkasi kaikesta tästä? Olkoon mikä hyvänsä. Ehkä kuolema. Säästän henkesi, mutta yhdellä ainoalla ehdolla. Sinun on neuvottava minulle, minne päin pakenijat tästä lähtivät. Henkeni!
Ja jos valani rikon, kohdatkoot minua kaikki taivaan ja manalan tuskat! Riittää luotan sinuun. Tässä palkkasi. On jo pimeä riennä!» »Olet kummallinen tyttö ja olet minut vallan pelottanut. Mutta kaikki on järjestyksessä, ja jos Sallustus on kotona, jätän hänelle tämän kirjeen, kuten olen vannonut. Uskoni kautta!
Puoli ruumistansa oli jo aidalla, kun kalastaja yht'äkkiä oikasi vanhan museettinsa ja laski laukauksen, huudahtaen: "Tuosta saat palkkasi, petturi!" Kalastajan aikomus oli kyllä hyvä ja silmänsä myöskin, mutta hän oli vanha ja kätensä vapisi juuri kuu ruuti syttyi.
Marianne ei muuten ollut utelias tai liiaksi puhelias, hän odotti aivan tyyneesti miehensä luottamusta ja ajatteli ainoastaan miestään, itseään ja lapsiaan. "Olethan sinä nostanut palkkasi?" kysyi hän. "Olen, olen, ole rauhassa siitä." "Oh, minähän olen levollinen, nuo pikkuvelathan ne vaan tässä minua kiusaavat." Sitten kysyi hän: "No, oliko teidän päivällisenne hauska?
Tämän kaiken valheesen tottumaton ukko piti totena ja antoi rahat Simolle sillä ehdolla, että hänen pitää heti maksaman rahat takaisin, kun vaan saapi sokurit myödyksi. Nyt oli Simo rahakas mies. Nyt hän taas omien sanojensa mukaan, ei ollut köyhä eikä kipeä. Kohta palkkasi hän kolmekymmentä hevosta, sekä meni erääsen Suomen kaupunkiin ja osti joka hevoselle kuorman suolaa.
Muistatko nyt niin toimittaa ... palattuasi saat palkkasi. Olkaa huoletta, vakuutti poika ja lähti matkalle. Oli aamupäivä. Kaarlo istui Ojalan tuvassa miettiväisenä. Sydämmensä värähteli oudosti. Kaikki tiesivät kertoa sen, että Juusea ja Mariaa kuulutetaan tulevana sunnuntaina.
"Hyvästi, poikaseni!" lausui vieras herra, kun he taas olivat vaunujen luona. "Tässä saat palkkasi, ja tässä, ystäväiseni," lisäsi hän, "on teille kummallekin kaupanpäällisiä. Jos joku kysyisi teiltä, kuka se oli, jota te sousitte jälleen yli, niin muistakaa, että se on teidän maanmiehenne, joka on syntynyt tuolla torpassa ja jonka nimi nyt on Yrjö Ellis."
"Tallella on" vastasi Matti. "Meren pohjassa?" "Syltä vettä päällä". "Voitko saada ruumis selkä ylös?" Jolsan Matti katseli pitkään isäntäänsä. "Ettäkö se löydettäisiin?" kysyi hän. "Niin!" Matti raapi korvan taustaansa. "Kyllähän se ei olisi mahdotointa ... mutta..." "50 ruplaa on palkkasi!" "Niinkuin kuulutuksessa... Mutta ... en minä rupea sen löytäjäksi..." "Ei sinun sitä tarvitsekaan".
Niin, tiedätkös, minä voin vähän pahoin. Menen lepäämään hetkiseksi. Mutta muista! Ei sanaakaan! Maiju. Johan sanoin, että olen kuuromykkä. Henrikson. Hyvä!... Korotan palkkasi kaksinkertaiseksi. Maiju. Kiitän nöyrimmästi, hyvä herra. Parempaa isäntää ei ole minulla koskaan ennen ollut. Vanha, nainut mies yökauden ulkona!... Sellaisia niistä tulee noista siivoista nuoristamiehistä! 3 kohtaus.
Hän palkkasi pienen kasvavan tytön kotiin lapsia hoitamaan, että itse pääsi perunan nostoon, vaikkei sitä tehdessään aavistanutkaan, että se hänelle niin hyvin luonnistaisi. Muille kun maksettiin vain markka päivältä, hänelle puolitoista. Kyllähän akat virnistivät, vilkkuivat tavantakaa patruuniin ja häneen, ja hyvin hän arvasi, mitä niillä oli mielessä.