Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Allit mulle palkan maksoi, Sorsat soittoni sovitti; Antoi allit armautta, Suloutta sorsat antoi, Rastahaiset rattoutta, Ilman lintuset iloa. Tuli sitte aika toinen, Aika entinen aleni, Vei sorsa suloutensa, Alli armahan elonsa, Rastahaiset rattouuen, Ilman lintuset ilonsa, Jäivät leikkini leholle, Aiat armahat aholle, Ilot kaikki kankahalle, Laulut laaksoihin katosi.
Useimmat ovat juolahtaneet aloilleen ja elämäntehtäviinsä vain näön vuoksi, ei oman luonteensa ja taipumustensa painosta, vain ulkopuolisten, harkittujen sivuvaikuttimien aiheuttamina, ei sisäisestä kutsumuksesta, vain arvonimien tai palkan vuoksi, ei suorittaakseen oman elämäntyönsä, ja jäävät senvuoksi koko elämäntyössään ulkopuolisiksi, löyhiksi ja puolinaisiksi vailla sitä yksilöllistä antaumusta, joka yksin tekee ihmistyön eläväksi, luovaksi ja todelliseksi.
Minä olen terve, jaksan kyllin tehdä työtä, ja virkani lupaa minulle hyvän palkan ja arvollisen aseman yhteiskunnassa." "Mitä te kutsutte viraksenne?" "Kirjalliset toiminnot." Hän katseli minua, hymyellen epäilevästi. "Niin, herra van Arsdel", lisäsin minä. "Nykyaikaan on työ kirjallisella alalla virka, joka hankkii meille sekä mainetta että varoja."
Englantilaisten leiri Doverin lähellä. EDMUND. Pois viekää nuo ja tarkoin vartioitkaa, Siks kunnes korkeampi valta heistä Päätöksen antaa. CORDELIA. Min' en ainoo kai, Jonk' aikeet parhaat palkan huonon sai. Sun kiusaamistas, isä, murehdin; Kyll' onnen kiusat itse kestäisin. Näemmekö nuo tyttäret, nuo siskot? LEAR. Ei, ei, ei, ei! Pois tule vankityrmään.
Voi kun sinä tuolla tavalla, vaikeroi emäntä. Siinäpä nyt on, etpä uskalla. Sillä väellään tynnörin kirppuja paimentaa, kuin yhden tytön. Menköön vaan mitä pikemmin sinne Ahoniemeen, jos se ottaa. Aivanko todella sinä sallit Aatulle mennä, vaikka olet sitä tähän asti vihannut. Sano sinä, ketä tässä vielä osaa rakastaa. Niistä näkyy saavan saman palkan kumpaisestakin, rakasti tai vihasi.
Paitsi sitä en löytänyt sotasäänuöissä yhtään pykälää, joka olisi semmoista käskenyt; eikä myös minulle tarjottu mitään etua, ei palkan eikä saatavien lisäystä, korvaukseksi siitä pahennuksesta, joka tulisi omalletunnolleni.» »Ja niin taas muutitte palvelusta?» kysyi kreivi Menteith. »Niinpä tein kun teinkin.
Mutta tässä, niinkuin ylimalkaan mailmassa tapa on, toteutui minun suhteeni sananlasku: "Toisen hauta, toisen leipä". Sillä hänen surullinen loppunsa oli minulle onneksi, koska se tuotti minulle laivassa paremman paikan ja palkan.
Hän oli nyt laiha, kuihtunut »vanha piika». Lapset, jotka leikkivät kadulla, säikähtivät häntä nähdessään, mutta kun hän oli päässyt sivu, huusivat he hänen jälkeensä: »hurja neiti, hurja neiti!» Herrat kulkivat ylpeästi ohitse häntä näkemättä, ja rouvat, joille hän ompeli korutöitä, antoivat hänen seisoa ovensuussa ja nyökkäsivät armollisesti päätään, kun hän palkan saatuaan syvään notkisti heille polviaan.
Kaarle kääntyi nyt ahkerain köyhäin lasten puoleen ja sanoi: "Teidän hyvä käytöksenne minua ilahuttaa; käyttäytykää edelleenkin samoin, niin hyödytätte itseänne ja vast'edes saatte palkan minultakin."
Mutta kun toivat vihdoinkin ilontuottajat Horat maksamapäivän, niin koko palkan kielsikin meiltä kauhea Laomedon, pois laittoi uhkaten luotaan. Uhkasi kahleisiin jalat meiltä ja myös kädet köyttää, kaupata kaukaisiin meren saariin uhkasi meidät, silpoa miekallaan oli kumpaiseltakin korvat. Suuttuen sieltä me lähdettiin, vihanmustana mieli, palkkaa meille kun maksanut ei, lupaeltua ensin.
Päivän Sana
Muut Etsivät