Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Santeri luuli, että Aukusti täällä kaikessa rauhassa tahtoo jakaa hänen kanssaan jonkun makean palan saadakseen hänestä liittolaisen toisia poikia vastaan, jotka härnöittelivät Aukustia, pelottivat häntä jalkapuulla ja pilkkasivat, ettei hän saa ikinä akkaa. Aukusti veti povestaan pannukakun ja ojensi sen Santerille: »Saat koko pannukakun.» »Koko pannukakun?»
Hän surkutteli minua, kun olin niin märkä ja loassa, ja veti muutaman puulaatikon nuotion luo, ja leikkasi viipaleen paistista ja antoi palan leipää. Vaan minä huomasin, että vaikka hän hymyili, niin hänen silmissään näkyi kuitenkin ihmettelevä ja tarkastava katse aivan kuin hän olisi tutkinut, mikä olen miehiäni.
"Hyvää iltaa, lapseni!" tervehti hän. "Hyvä, Elsbet, että jo valmistat illallisen, minä haukkaan nopeasti muutaman palan ja sitte lähden matkalle. Minun täytyy nimittäin vielä tänä iltana käydä Waldheimissa." "Waldheimissako? Tämmöisessäkö pakkasessa?" huudahti rouva Elsbet pelästyneenä ja Vilhokin näytti säikähtyvän.
WILLE. Onko tämä varkautta? Ei tämmöisestä poliisikamariin viedä. Aina minä kotonakin otan. Eihän tuosta kellekään vahinkoa, jos palan toisen KALLE. Pienestä synnistä suuri kasvaa, sanoo aina Selma. WILLE. Voi kuinka lapsellinen sinä olet. Tämä nyt olisi synti. KALLE. Varas. WILLE. Kun sinä viitsiät. Otahan sinäkin yksi. KALLE. En tahdo. WILLE. Selma kumminkin antaisi, jos pyytäisit, Tuoss' on!
Jussi istui nurkassa ja ajatteli, että olisihan sitä hänelläkin yhtä ja toista valittamista, eipä hän ollut eväistäkään saanut, muuta kuin pikkuisen leivän palan. Kalle ne oli kaikki syönyt ja jakanut toisille tovereille, sitte oli häntä tuupittu ja revitty suotta-aikojaan. Mutta turhaksi tiesi hän niistä puhumisen, sitä olisi vaan naurettu.
»Se sinun äitisi ei taida muuta tehdä kuin ristissä käsin istua ja odottaa, että sinä palan suuhun tuot», oli kerran muutamassa talossa sanottu Aapolle, ja samaan suuntaan lausuttiin milloin missäkin. Aappo kuljetti terveiset kotia ja ne kipeästi koskivat äitiin.
Hän ymmärsi kyllä joka sanan; hän mietti vaan, kuka kanto oli. Kanto jatkoi puhettaan, aivan kuin olisi se arvannut hänen ajatuksensa: Sinä mietit, kuka minä lienen? Minä olen vaan vanha kantoraukka, enkä mitään muuta. Minä olen ollut suuri puu, olen vanhentunut toisten tavoin ja myrsky on minut taittanut. Heitä minut tuleen, niin minä palan; hakkaa minut rikki, niin minä muutun lastuiksi.
Maailma oli mustua silmissäni, kun minut melkein tunnottomana vedettiin vedestä ylös, niin että viimein saatiin nuttuni kauluksesta kiinni, ja minä olin pelastettu viimeisellä hetkellä, sillä hirviö oli vain pari jalkaa takapuolellani alhaalla, kun se napsautti julman kitansa kiinni, luullen saavansa palan minusta.
RENNE. Huh, huh, kuinka täällä on kuuma. Ihan minä palan totta totisesti. HELMI. Mene edes etemmäksi, ettet näy... RENNE. Uu piiloon, Helmi, uu piiloon, äsäsäs! HELMI. Hyvä, rakas Renne, nyt ne nousevat portaita ylös. RENNE. Pahuus! Tuo uuni on niin hiton tulinen HELMI. Minua ihan pyörryttää. RENNE. Ja minua polttaa HELMI. No nyt siunaa ja varjele! RENNE. Moron, moron!
"Aion, sitä varten olen tullutkin. Hän on nyt orpo, hänellä ei ole sukulaisia eikä tuttavia täällä, sen vuoksi on hän jälleen oleva Laagjen lapsi, niinkuin hän oli ennenkin, eikä hänen tarvitse puutetta kärsiä." Sitten meni Jaampa ulos ja toi mukanaan ison palan poron lihaa, jonka hän antoi eukolle.
Päivän Sana
Muut Etsivät