Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Heidän äitinsä oli jo kuollut koska synnytti hän tämän poikaisen, sodan aallot olivat syösneet heidän isänsä tietämättömille teille, kostonhimokas vihollinen oli anastanut ja riistänyt heidän komean kotolinnansa, ja nämät kaksi kurjaa pienoista pakenit uhkaavan surman alta pois, löytäen viimein talonpojan tuvassa viheliäisen suojan.
Niin, jotain hauskaa tulee hänellä olla, äiti paralla; nyt ei hänellä ole sinuakaan toruttavana, kanaseni; sinä pakenit tuota mies-ilkiötä. Mutta, Jumalani, ennenkuin minä ehdin kotiin, niin nyt on äiti levoton. Hyvästi sinulle, kanaseni! Näin sanoen poistui notarius.
Kun sinä, kivääri kädessäsi, viimeisen kerran kävit meillä, istuivat kasakat pöydän ääressä, ja sen kulmassa istui Antero poikansa kanssa. Uunin vieressä istuin minä sinun Marttisi kanssa joka nukkui pää sylissäni. Itse seisoit oven suussa näkemättä meitä. Kun Antero kaatui, sieppasit sinä lapsen häneltä, mutta sitä poikaa, jonka kanssa pakenit, et tuntenut paremmin kuin omaasikaan.
PILATUS: Mihin jouduit, Procula sa armas? Miksi pakenit, sa haamu kallis? Tule takaisin, oi, älä jätä, Procula oi, elämäni, viivy!
Sanoma siitä, että olit nainut köyhän Saksalais-tytön porvari-suvusta, jonka tapauksen sinä osasit minulta salata kymmenen vuotta, saattoi minut kovin suuttumaan. Vihani ensimäisessä raivossa uhkasin minä saada sen liiton rikotuksi, joka niin kovasti loukkasi ylpeyttäni. Siitä sinä estit minua sillä, että vaimoinesi pakenit aikoen laivalla purjehtia Hamhurgiin.
Kuinka hän saattaisi jättää kaupungin, jossa sellaiset määrät marttyyrien verta oli valunut hiekkaan, jossa niin monen kuolevan huulet olivat todistaneet totuutta? Tuliko hänen välttää heidän kohtaloaan? Ja mitä hän vastaisi Herralle, kun kuulisi sanat: »He kuolivat uskonsa todistajina, mutta sinä pakenit»? Yöt päivät hän vietti tuskassa ja ahdistuksessa.
Levottomuutta, kuisketta ja keskustelua. Kotro ja Illi neuvottelevat erikseen. Sinäkö sanoman mulle Poljetullesi pojalle! ANJA. Tuot' elä vihalla muista. Vasten mun valitsemista Veljeni minua mieli Kauko sankarin omaksi, Siks' en suostunut sinulle. Sydän suostui, suu epäsi. Mutta meiltä kun pakenit, Veit mun mieleni mukana. Kohta karkasin kotoa, Saloja samosin, etsin Enkä löytänyt.
Silloin, Tiera, huokauksen kuulin, kuin monen kosken pauhun, pohjoisesta käyvän; myrskynä se ohitseni meni, murheellisesti valittaen ja valituksellansa pimeän avaruuden täytti. Männyt vuoren kiireellä, kuivettuneet, sammaleiset, vapisit ja vinguit tämän vihaisen vihurin kynsissä ja kirkuen yösijoiltansa kotkat pakenit.
Päivän Sana
Muut Etsivät