Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Kun sinä rupeet pahaa pahoin häätämään, niin paha siirtyy sinuun. Eipä ole mikään vaikea asia tappaa ihminen! mutta veri tarttuu sieluun. Tappaessasi ihmisen, saastutat sielusi sen verellä. Sinä luulet, että, tappaessasi huonon ihmisen, sinä poistit pahuuden; mutta tiedä, että sinä silloin annoit sijaa sinussasi paljon suuremmalle pahuudelle. Ole nöyrä onnettomuudessa, niin onnettomuuskin nöyrtyy.
No olisinkos minä uskaltanut itse teidät tänne tuoda, jos tää olisi ollut minun omia vehkeitä ... niin jotta olisinhan minä silloin tämän tiennyt. Yksi ... kolm ... kuusi ... yhdeksän, kaksitoista ja sukat... Kolmetoista synnin ja pahuuden todistajaa... Se on onneton luku... Se on pahaa ennustava luku! Perhana ... mikä nyt tuli!
Näin sanoen hän alkoi laulaa runoa, jonka kieli ja runomitta olivat vallan vanhanaikaiset, ja jonka muutamat ovat luulleet sepitetyksi joiltakuilta Ahrimanin, pahuuden synnyn, palvelioilta.
Kukaan väestä ei nauranut, sillä Iikka ei ollut koskaan kärsinyt sitä, että ukkoa olisi kukaan pilkannut; mutta ukon pois mentyä purskahti koko väki nauramaan sen sukkelan kepposen tähden, jonka Iikka ukolle silläkin kerralla teki. Tuolla tavalla voitti Iikka aina hyvyydellä ukon pahuuden.
Hän kaunis on kuin kukkainen, Raitis kuin kevät-aamu. Vaan omantunnon-vaivainen Se hoippuu niinkuin haamu, Ja päivät sekä pitkät yöt Sen entiset pahuuden työt Hänt' aina ahdistavat. Oi, jos oisit sydämeni. Oi, jos oisit, sydämeni: raitis kuni uusi oras, puhdas kuni kehdon lapsi, kirkas kuni lähteen silmä niin jos oisit sydämeni! Adalminan helmi.
Kerran oli Virginius lävistänyt oman tyttärensä rinnan pelastaakseen hänet Appiuksen käsistä, ja ennen sitä oli Lucretia vapaaehtoisesti elämällään ostanut kunniansa. Sillä Caesarin talo oli häpeän, pahuuden ja rikosten pesä. "Mutta me, Lygia, tiedämme, ettei meillä ole oikeutta satuttaa kättämme itseemme. Niin!
Hän paisua suo joskus pahuuden Ja lausuu sitten: Tähän raukee aaltos. Niin kuulkaa, taivaat, nosta korvas, maa! Et epäillä saa, Jaakob, voimaa Herran. Te, väärin tehneet, vihaa vaviskaa, Niin hirmuisena leimahtaa se kerran, Se murtaa väärät, hurskaat korottaa! KOLMAS N
Hän oli nähnyt sen olennon pahuuden koko määrän, jonka kanssa hänellä oli muutamia tiedon siruja yhteisinä ja joka oli hänen kanssaperillisensä kuolemaan asti; ja lukuunottamatta tätä keskinäistä yhdyssidettä, joka itsessään muodosti hänen kärsimystensä sietämättömimmän osan, piti hän Hydeä, huolimatta tämän kuohuvasta elämänvoimasta, ei ainoastaan pirullisena, vaan suorastaan luonnottomana.
»Elä minua hylkää, rakas isä, armahda, tule avuksi...» Mutta siltä se tuntui, että Jumala heitti hänet pois kasvojensa edestä, pimeyteen alas... Sitten joku pahuuden henki otti häntä ahdistaakseen, se tuli kuin takaapäin ja uhkasi häntä, mitä se tahtoi? Pikku Anniako ... tukehduttamaan ... ja kaulasta kuristamaan ... noita toisia ... ja sitten itse ... hypätä aventoon...
Hän, kun katseli ympärilleen, näki seinällä patroni Kaarle-vainaan emännän kuvan; ja sen silmät seurasivat häntä, jos mihin hän liikkui kamarissa. Tuo näkö pisti Mattiin. Hänenkin sielunsa läpi kulki muistoina entiset eletyt aikansa, jolloin hän nuorena, eikä näin kauas pahuuden tielle ehdinnynnä, näki elävänä sen, minkä kuva nyt häntä varoitti varoitti!
Päivän Sana
Muut Etsivät