Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Niin oli nyt sama paholainen vaarin omilla jälkeläisillä Veneh'ojan kylän hajottanut, ja vielä hänet pelin ja musiikin kanssa tätä hävitystä näkemään tuonut. Ja vaari sanoi tytölle: Onko tästä vielä pitkältä Katajiston taloon? Niin tyttö vastasi: Jaa Katajistoon? Vielä mennään niityn kujaa ja sitten mennään myllyn ojan yli ja sitten pellon poikki ja ja ja minkäs kiven olen teitiltä ottanut?
"Tänä päivänä, tänä iltana tulee paholainen minua perimään; sillä se omii minun, se on kauppa-sopimuksella saanut minun omakseen." ... "Oletko sinä, joka olet noin nuori ?" "En minä, mutta toinen, toinen on luovuttanut minun!" "Toinen? Kuka toinen on voinut luvata sinun paholaiselle?" kysyi pappi kummastuen. Bård ei ollut kuulevinaankaan.
Vanha akka lausui, että se ehkä ei ollutkaan mikään oikea karhu, vaan paholainen itse, joka minulle teki tuon kujeen sen tähden, että se päivä oli sunnuntai ja karhun olin tavannut Jumalanpalveluksen aikana. Maanantaista perjantai-iltaan asti harasimme hyvin syvää järveä, mutta emme tavanneet mitään.
Aloin nyt vitkastelematta työni potkien tynnyreistä pohjat pois, niin että tuoksuva sisällys tulvehti solisten lattialle. Olin jo särkenyt viisikymmentä tynnyriä ja ojensin juuri jalkani potkaistakseni ensimmäistäkuudetta, kun kattoaukolta samassa kuului äkäinen ja samalla kummasteleva kysymys: »Kakoi tshort tam v'lednike navodet kuka paholainen siellä kellarissa mellastaa?»
Myöhään illalla samana päivänä kuin kreivi Bernhard oli matkustanut Turkuun, nähtiin kaksi miestä ja yksi vaimo soutavan nopeata vauhtia salmen yli mustan Jaanan majalle päin. Vanhus nukkui tai oli nukkuvinaan, mutta herätettiin ja pakotettiin avaamaan ovensa noille myöhäisille vieraille. Onko paholainen teihin mennyt, kiroili hän, kun ette anna ihmisten olla yölläkään rauhassa.
Voudin palvelusväki arveli rouvallaan olevan semmoisia asioita, joista ei kenenkään muun saisi tietää, ja hänen kuoltuaan kertoi huhu, että paholainen oli muka nähty hänen sairastushuoneessaan samana yönä, jona hän kuoli, ja siitä päättivät kohta kaikki ihmiset, että tuo musta, jäykkä rouva Margareta oli myynyt itsensä paholaiselle.
Noin mustat hiuksetkin kuin mustavainaan häntäjouhet, arvosteli Katri, talon kymmenvuotias. Se on paholainen, kuin silmätkin noin palavat, sanoi vanhin veli, Kalle, ratkaisevan päättäväisesti. Arkeillaan alkoivat lapset siitä kysellä vanhemmiltaan asian laitaa.
»Paholainen», jaksoi toki Kaisa-Liisa hillitä itsensä ihan rehellisesti kiroamasta. Mutta rakkaus tuntui murtuvan. Kaisa-Liisa jo uhitteli, että kyllä hän miehen saa: ukko Tirisenkin, jolla on oma mökki ja mies vielä mestari, eläinten leikkaaja.
Ja nyt he lensivät kuin hullut pitkin metsää, huusivat ja kiljuivat Lottaa ja Liisaa, mutta eivätpä Lotta ja Liisa sanaakaan vastanneet. Tämäpä oli oikein elämää, kuin jos paholainen olisi ollut liikkeessä. Kun he kaikki olivat kadonneet metsään, kiipesivät ylioppilaat ales piilopaikoistaan puusta ja heti sen jälkeen istuivat he vankkurissa ja rupesivat tarkastamaan eväskoria.
Se oli ensin pieni piru, viksari eli piru pullossa, sitten siitä kasvoi suuri piru, oikea paholainen ja sarvipää. Hm. Mies oli nähnyt herrasmaista prameutta kodissaan, ja sitä hän aina himosi. Ihmisen mieli ei tyydy siihen mitä sillä on, vaan se haluaa jotakin uutta ja suurempaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät