Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. toukokuuta 2025
Tuo ukon paholainen, kun rupeaa omin neninsä seläntakana jo juonittelemaan!... Vaikka minä olen hänelle sanonut, jotta: sinä Hirmu et saa ilman minun lupaani yrittää tulla autuaaksikaan!... Semmoisiahan ne naimisissa olevat miehet ovat ... vehnäsiä!... Niin kuin nyt tämäkin Simpson! Mutta siitä pitää tulla tenä.
Juuri olimme päässeet pellolta, minä läksin viemään pellavia likoon, kun palaan sieltä kotiin, tässä Taras vähän pysähtyi ja oli hetkisen vaiti, mikäs on edessämme: käsky käräjille. Ja me kun jo olimme unohtaneet koko käräjät. Kyllä siinä on ollut varmaan paholainen mukana, sanoi puutarhuri: eihän ihminen omin päin rupeisi toisen sielua turmelemaan.
Tämän oli tapa kovasti säikäyttää ja tuskauttaa hänen äitiänsä ja kirosi lapset, että he melkein itkivät itsensä kuoliaaksi. Jopa sanotaan, että paholainen itse nousi saarnastuoliin ja saarnasi, tietysti valhepuvussa. Mutta kaikissa legendoissa sitä kerrotaan samalla tavalla.
Tuskin oli Hannu nähtävistä kadonnut, ennenkun Luopion emäntä hypähti jalkeille. "Täällä on jotakin tapahtunut. Seuraa minua Elsa!" He lähtivät astumaan sitä tietä, jota Hannu oli juossut, ennenkun heidät tapasi. Juho oli juuri noussut ja aikoi lähteä rantaanpäin, kun hän näki Luopion emännän ja hänen piikansa. "Tuliko se paholainen teitä vastaan?" kysyi Juho.
»Profeetta sa hurjamainen! lintu, taikka paholainen! kautta taivaan, kautta Luojan, vannotan sua sanomaan: Jälkeen elontieni karmaan, sielu Eedenissä varmaan vielä kohdannee tuon armaan, mi Lenooraks mainitaan. immen säihkyvän ja armaan, mi Lenooraks mainitaan?» Korppi huus: »Ei milloinkaan.»
Häntä huvitti Ropotin turha hätä, kun se siinä täysissä tamineissaan kylpi. Hiero!... Hiero kupeita!... Vot! koki hän sille Ropotille naurun ohella neuvoa, huutaa: Hiero!... Se, vot, kohmelon parantaa... Vot! Tshort!... Paholainen! kiroili ja päristeli likomärkä Ropotti, kun lopultakin ryöpystä pois pääsi. Hän ihan tärisi, kun vesi vaatteista valui.
Ha, ha, paholainen oli tuhma; moni oli häntä narrannut. Entä sitten, jos hän tulikin helvettiin, sinne hänen tiensä kumminkin vei. Ja mahtoipa sentään siellä tulessa ja liekissäkin tuntua suloiselta, kun tiesi pelastaneensa lapsen paholaisen kynsistä. Niin, niin! Sillä tavalla hän tekisi.
»Niin, naapuri», sanoi Swart, »eilen teaatterissa en minä ensinkään pelännyt, sillä minä tiesin, että ne vain käänsivät meidän silmämme. Mutta tuommoiset ajopelit ilman hevosia, ne alkavat minua peloittaa. Onhan tässä samanlainen meteli kuin noita-akkain ratsastaessa Blocksbergiin. Kuule, kuinka se paholainen viheltää!»
"Se on kylmä, mutta sittenkin kuin tulinuoli." "Isoäitini on oikeassa. "Hänellä ei ole enää sydäntä." "Se on vanha tieto. "Hyypiät ja lamiat ovat yöaikaan repineet hänen sydämensä." "Vielä mitä! "Lamioita ei ole olemassa. "Mutta paholainen on olemassa, sillä siitä kerrotaan raamatussakin. "Ja sen kanssa hän on tehnyt liiton.
Mutta sitäpä on koko paholainen tuota pojan vekaraa! virkkoi tuntematon.
Päivän Sana
Muut Etsivät