Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. lokakuuta 2025
Siinähän juuri oli isän kova koettelemus, ett'en piitannut hänen nimestään enkä rahoistaan; hänestä olin kiittämätön, kun en ymmärtänyt, mitä uhrauksia hän oli tehnyt tähteni ... mutta, minulle oli tunne, henkinen, persoonallinen suhde kaikki kaikessa... Siksi minusta tuntuu, ett'et ole niinkään paljon rikkonut minua vastaan, minun pitäisi ehkä suorastaan olla enemmän pahoillani kuin olen... Mutta isän on niin toista hänestä on hänen nimensä saanut tahran ... isä rukka..."
Häpeäkseni minä tunnustan, että, kun en voinut löytää mitään jälkeä teidän lapsestanne, minä en ollut siitä yhtään pahoillani enkä ruvennut sitä sen enempää tiedustelemaan. Kun en ollut kyllin luja voidakseni säälimättä nähdä niin hellän ja suloisen olennon surua, kuin sinun vaimosi on, annoin minä hänet Joelin haltuun, ja nyt huomaan, että hän on ollut julma ja kavala.
Olen sangen pahoillani, että minun täytyy se sanoa.» «Oh, sinä olet todellakin liian hyvä!» vastasi Saara pilkanhymy huulillaan ylpeästi keikauttaen niskaansa taaksepäin; «mutta älä sure suotta, Louise, sillä minä vakuutan sangen vähän välittäväni siitä, mikä on sinulle mieleen, mikä ei.» «Sitä pahempi, Saara, jos niin vähän välität niistä, jotka ovat todellisia ystäviäsi.
"Minä olin pahoillani", vanhus lausui, "että täytyi tuomita hänet; sillä siitä ajasta saakka minä en ole tähän asti kuullut mitään saarnaa, joka olisi liikuttanut sydäntä, niinkuin hänen saarnansa. Kun hän nousi saarnastuoliin, oli kirkko täpötäynnänsä väkeä. Maallikot ymmärsivät ja kuuntelivat häntä yhtä hartaasti, kuin hengellisetkin.
Siitä vanhus joskus itsekin kerskasi, mutta ehkä jätän sen kertomisen tuota tuonnemmaksi. "Ihmeellinen se sentään on tämä ihmiselämä", lausui usein tuo kaivattu vainaja, jonka kuolemasta nyt olen kovin pahoillani "ihmeellinen se sentään on tämä ihmiselämä. Kun minunkin silmäni himmenee ja elämäni neste lakastuu, niin en ole kummempi kirvesmiestä, en kummempi kirvesmiestä.
Minä jouduin semmoiseen intoon, että olin pahoillani, kun ei takkini jo ollut vähän kulunut. Minä tahdoin päästä kaatamaan noita puita vastusten metsässä semmoisilla oloilla, jotka osoittaisivat voimaani.
Euergetes ei olisi, vaikka henkensä olisi menettänyt, toista kertaa tervehtinyt, kun Corneliolainen oli ylenkatsonut hänen ensi tervehdystään. Sentähden hän kuninkaallisen arvokkaasti pani kädet ristiin rinnalle ja sanoi: "Olen pahoillani, että kaikista onnentoivotuksista, joita minulle tänään lausutaan, viimeiseksi saan vastaan ottaa sinun."
En olisi tahtonut mitenkään muistutettavan tuosta näöstäni. Sanoin hänen suotta pahottelevan. Hyvähän sinun on sanoa. Onpa niinkin. Heitä tuo ja kerro jotain. Mutta ei hän muuta kun sanoi hävettävän. Ja se minua vaan yhä tuskastutti. Sinä olet pahoillasi? kysyi hän. Mistä pahoillani?
FAUST. Ei sormust' oo tai jotakin, Min kaunisteeksi kultani saisi? MEFISTOFELES. No näinhän jotain: koristin Tai helmivyö se olla taisi. FAUST. Sep' oivaa! oisin pahoillani, Jos lahjatonna saisin kullan luo. MEFISTOFELES. Päinvastoin oisin riemuissani, Kun lahjatikkin nauttia hän suo.
Olen pahoillani siitä, että sinulla on ollut semmoisia aikeita, joista ei mitään tule, mutta onhan niitä tyttöjä muitakin. Elä minuun vihastu vaan unohda minut! Alfhild". Knut Åsen odotti. Mutta missä hän vaan sai tilaisuuden sanoa hänelle hyvän sanan, siinä hän sen teki. "Senlaisten kanssa täytyy olla maltillinen", ajatteli Knut.
Päivän Sana
Muut Etsivät