Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 20. lokakuuta 2025


Papukaijaparvet pimentävät auringon, ja kaikki linnut ovat niin toisenlaisia kuin meillä, että se on ihme, ja tuhannenlaiset puut, joilla kullakin on omalaatuisensa hedelmät, niin että olen ihan pahoillani, kun en tunne niitä kaikkia, sillä olen varma siitä, että ne ovat sangen arvokkaita. Otan mukaani näytteitä kaikista, yksinpä yrteistäkin. Kävellessäni erään järven rannalla näin käärmeen.

"Olen pahoillani, herra Lomaque, ettei meillä ole ollut enempää tilaisuutta tullaksemme paremmiksi tuttaviksi".

Hän meni suoraan Eugenin luo ja sanoi nöyrästi ja matalalla äänellä, mutta niin selvästi että se kuului yli koko huoneen: "Olen hyvin pahoillani että tänä aamuna laiminlöin tehtäväni, mutta syy oli se, että sain sähkösanoman että äitini on pahasti sairastunut. Uskallanko pyytää, että heti saisin matkustaa kuolevan äitini luo?"

ENOBARBUS. Mutta eipä kaunista naista ole, jolla olisi rehelliset kasvot. MENAS. Oikein osattu: he ovat sydämmen varkaita. ENOBARBUS. Me tulimme tänne taistelemaan kanssanne. MENAS. Minä puolestani olen pahoillani, että siitä tuli juomingit. Pompejus nauraa tänään poikkeen onnensa. ENOBARBUS. Jos sen tekee, niin, totta tosiaan, hän ei saa sitä itkemälläkään takaisin.

"Minä olen siitä yhtä pahoillani kuin sinäkin," virkkoi herra Shelby, "ja totisesti, jos minulla olisi ollut mitään muuta keinoa, niin tätä ei olisi tapahtunut. Mutta sano itse, mitä minun olisi pitänyt tehdä. Minä olin kokonaan Haleyn käsissä. Hän uhkasi lain voimalla pakottaa meidät myömään kaikki orjamme, jos en myönyt hänelle Tuomoa ja Harryä."

Mutta kun hänen nyt taas piti jättää kätilö, oli hän aivan turvatonna. Se ei ollut ollenkaan hauskaa, kun hän jo oli lähes kolmenkymmenen yhden vanha. "Hän ei ole koskaan ollut paha minulle", jatkoi Cécile. "Minä olen käynyt väliin häntä tervehtimässä, sillä minä olen niin pahoillani hänen tähtensä. Tänään vien minä hänelle vähän suklaata.

Olin hyvin pahoillani ajatellessani että olin menettävä pyhäpäivärauhani, enkä kuitenkaan saisi kuulla Spurgeonia. Siinä seisoi mies, joka näytti tavattoman hyväntahtoiselta ja hänelle sokersin minä tuskaani surkealla englanninkielelläni. Hän ymmärsi mitä tarkoitin; mutta kohotti vaan olkapäitään. Mutta kun sanoin olevani saksalainen pappi, muuttui kohtelu heti toisellaiseksi.

Meidän välillä ei, tietääkseni, vielä ole ollut riitaa. HEIKKI. Minä olen pahoillani siitä, joka on tapahtunut. UTRIAINEN. Antaapa lukkarin nyt koettaa. Vähemmän juoksee täällä. HEIKKI. Sinä katsot lukkaria karsaalla silmällä; hän on, tietääkseni, sinua aina hyvin kohdellut. UTRIAINEN. Tuo peijakas! Minä en häntä suvaitse. Sinä tiedät, miksikä lukkari täällä juoksee joka päivä!

Kuitenkin olin minä pahoillani ja tunsin itseni ikäänkuin petetyksi, kun pedon sijasta meidän opettajamme, jota veljeni ja minun poissa-oloni oli yön ja raju-ilman tähden huolestuttanut, tuli meitä hakemaan ilman mitään muuta asetta kuin sadetakki. Hän teki paljon pilkkaa valkosesta pedosta ynnä taistelun hankkeista.

Ei, naisen, joka menee ystävyyden-liittoon miehen kanssa, täytyy tehdä itsensä sydämettömäksi, voidaksensa kääntyä sinne tahi tänne, aina sen mukaan miten tuo ystävä kääntyy. Kuitenkin olen pahoillani hänen tähtensä, mutta omahan hänen on syynsä miks'ei hän ollut suora käytöksessänsä?

Päivän Sana

tassutteli

Muut Etsivät