Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Laukaus oli sattunut siipeen, että päivänpaiste näkyi sulkien lävestä. Linnulla oli nähtävästi vaikea pysyä tasapainossa. "Hyi, ... se on pahasti haavoitettu", huudahti Inger-Johanna. "Kuka teistä ampui?" kysyi kapteeni hämmästyneenä. "Jörgen karkasi pois pyssyineen", selitti Tronberg.
Se on julma Juuttahainen Pahin poikia pahoja, Ilkein isän aloja, Jo näki tuhon tulevan, Hätäpäivän päälle saavan; Kerran kiljasi pahasti, Toisen karjui kauhiasti, Kolmannen ylen kovasti. Sanoi meiän suuri luoja, Meiän julkinen Jumala: "Kilju nyt kivi kovaksi, Karju rauta karkiaksi!
Ennättävät he sen kuulla sittenkin. RIIKKA. Ehkei sentään niin pahasti käy kuin miltä ensin näytti. Koska nyt Johanneskin meitä näin auttaa. KORTESUO. Kun tulisi se Mikko, että saisimme tuumata hänenkin kanssaan. JOHANNES. Mikkoako odotatte? Sitten lähden minä pois. KORTESUO. Elä lähde. Täytyyhän sinun olla täällä, kun vieraat tulevat, ettei mitään epäluuloa herää.
Hänen oli niin raskas astua, sillä tie oli kostea ja liukas. Hän luiskahti pahasti, ja silloin huomasi hän, että tie oli veressä, veressä minne hän kääntyikin. Hän rupesi tutkimaan syytä, ja silloin huomasi hän päänsä yläpuolella tuon pienen, valkoisen käden. Suuret polttavan punaiset pisarat putoilivat siitä niin tiheään, että muodostivat kuin pitkän viirun ylhäältä alas tielle asti.
"Nyt ei enää ole muuta pahaa, jota minusta taitaisit sanoa, ei yhtään muuta, kuin sitä, että olisin kohdellut äitiäni pahasti". "Sen sinä oletkin tehnyt, sen oletkin. Sinun orpanasi Hörgertoni, joka on Amerikassa, on tuhannen kertaa siitä puhunut.
Palosyynimiehet kaatoivat eräänä päivänä tuvan uuninpiipun ja ropostelivat uuninkin niin pahasti, että siitä oli monta vertaa suurempi työ kuin mitä korjuu alkuaan olisi vaatinut. Hiljaa oltiin sinä päivänä Nikkilän tuvassa. Aivan olivat kuin mykkiä molemmat. Vasta illalla maata pannessaan sanoi emäntä katsellessaan hävitettyä uunin kiuasta: »Olipa se.»
Etuhuoneessa oli emäntä odottamassa milloinka hän saisi sille herralle laittaa iltasta ja sattui juuri Tapania vastaan silloin kun tältä puhkesi huokaus ja kasvoille tulvahtivat kyyneleet. Hän otti Tapania kädestä kiinni, veti kyökkikamariinsa ja kysyi: "Mitä se teille puhui, kun se niin koski... Sanokaa nyt minulle." "Se osasi sanoa niin pahasti että ikäni muistan." "Mitä se sanoi?
Jaha, herra kysyy, kuinka meidän pikku Maria jaksaa? Tänään hän on kuumeessa hyvin pahasti! Emme saaneet häntä eilen illalla vuoteeseen. Kun herra oli mennyt, juoksi Maria tänne puutarhaan ja piilotti itsensä. Muori huuteli ja minä huutelin. Ja meihin tuli semmoinen hirveä pelko, että hän oli luisunut veteen ja hukkunut. Sytytimme lyhdyn ja haimme joka puolelta.
Milloinka työmiehen kukkarossa on viittä, kuutta markkaa yhtaikaa; olisi hänen tuo pitänyt tietää. MATLENA. Kertokaas nyt, Antti. Ketkä ne alkoivat riidan, työmiehet vai herrat? ANTTI. Kuinka tahtoo selittää. Yhden mielestä työmiehet, toisen mielestä herrat. MATLENA. Ja millä tavalla se päättyi? ANTTI. Lieneekö tuo vielä lopullisesti päättynytkään. SILJA. Antti, sinulle on käynyt pahasti.
MIINA. Kun ei vaan änkyttäisi niin pahasti. LIISA. Se on totta, niin, änkkää tuo vähäsen, änkyttää. Mutta mitä Luoja on kerran ihmiselle antanut, siihen saa hän tyytyä. MIINA. Siihen saa hän tyytyä, siihen. LIISA. Oikein minua välistä rupesi vavistamaan, kun hän oikein haltioihinsa pääsi ja äänensä paisumaan laski. MIINA. Minä kun olin hänen edessään aivan, tuli vähän
Päivän Sana
Muut Etsivät