Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. marraskuuta 2025
Ei ollut muuta neuvoa kuin ruveta ompelemaan kanavatyötä, jotta aika kuluisi päivälliseen asti, tai hän otti romaanin ja istui keinutuoliin. »Kunpa kerrankin tuossa kirjassa jotakin tapahtuisi!» hän huudahti kärsimättömänä; hän selaili nopeasti lehtiä, ennenkuin alkoi lukea. Salin kello löi puolet tunnit ja kokonaiset, ja hän kuuli Karenin kyökissä taittavan päreitä sytyttääkseen tulen...
Hän mietti millä puheella peitellä koko asiaa. Sen keksittyään hän ilmoitti: »Sitä se kuuluu Pekka Roivaan tyttöä ajattelevan Jussi Vatanen.» »Sitäkö vanhinta?» »Sitä Liisaahan se kuuluu.» »Joutaisi noita Roivaaltakin jo naimisiin pääsemään», toivotti Maija Liisa, ja nyt hän jo katkoi päreitä, sillä hän oli varma siitä, että nyt se pannu pääsee tulelle.
"Käydään sisään", sanoivat vieraat miehet Pekkalaiselle, "ja otetaan Jöns mukaan; näettehän, että me olemme aseettomia". "Niin, menkää vain sisälle, ketä haluttaa", vastattiin. "Kiskokaa, pojat, päreitä ja sytyttäkää jokainen soihtunne", sanoi Pekkalainen istuutuen jälleen paikalleen. Pian sen jälkeen leimusi kolmekymmentä tulisoihtua, jotka valaisivat laajan piirin.
Pekka ei kuitenkaan siitä puheesta ymmärtänyt sen enempää, kuin että rupesi tuota päivällä tuomaansa pärepölkkyä kiskottavakseen pienentelemään, mutta isä sanoi hänelle, että »johan minä päivällä sanoin, ettei nyt enää tarvitse päreitä kiskoa». Enhän minä häntä enää muistanut, mutta olkoon sitten, koska ei enää tarvitse ja Pekka pisti pärepuukkonsa seinänrakoon.
Tuskin oli Jaakko huoneesen päässyt ja pussin pois selästään saanut, kun hän suurella pontevuudella kysyi: "onko pärepuita kotona?" "Mitäpä niillä tekisit?" kysyi isäntä vuoronsa. "Lohkoisin ne ja sitten kiskoisin päreitä", sanoi Jaakko vakavasti. "Ohoh, Jaakko! Maltahan nyt ja levähdä tämä ilta; kyllä vielä on aikaa työtä tehdä, ennenkun vuosi on lopussa", sanoi isäntä puolihymyssä.
Siinä minä istuin lattialla pytty polvillani. Seinänraoissa ylt'ympäri palaa lopotti tervaksisia päreitä. Edessäni näin raput eli portaat, jotka oli tehty hopearuplista, ja ne oli niin korkeat, että ulottuivat kattoon asti". "Samassa kurkisti toinen partasuu rautaisesta ovesta, viittasi karvakintaallaan ja sanoi: 'men' ylös Yrjö maailman ullakkoon ja vie pyttys' kanssa!"
Kyllä meidän kaikkien olisi kovasti tehnyt mieli koettaa, näkisikö vaikka nuppineulan lattialta, mutta isä ripusti lampun kattoon ja rupesi syömään. Tänä iltana pitää vielä pärevalkeaan tyytyä, sanoi isä syödessään, mutta huomenna tässä talossa poltetaan lamppua. Katsos, isä, Pekka on tänäpäivänä kiskonut orrellisen päreitä.
Puh! sanoi hän ja puhalsi kynttilän sammuksiin. Eikä kukaan uskaltanut sytyttää kynttilää, jonka peikko oli sammuttanut. Puhalsi kynttilänkin! Mikäs nyt neuvoksi? kysyivät toisiltaan pimeässä istujat. Mutta tuskin oli peikko pihalle ehtinyt, kun haltija samassa ovenavauksessa suikahti sisään ja kysyi kuiskaten, eikö ollut päreitä talossa?
Ja talven tultua rakensivat he lumesta linnoja, ja Ahasverus oppi vuolemaan jousia ja kiskomaan päreitä ja antamaan ruokaa vuohille; sillä mummolla oli kaksi vuohtakin, jotka eivät ollenkaan pahastuneet, kuin Ahasverus niitä hiljaa nyki parrasta ja sanoi: "kili kili, älä päkkää, niin saat sokuria."
Eikös niitä sitten päreitä enää kiskotakaan? Entäs jos ei kiskottaisikaan. Sama minulle on, jos isäntä itse ilman toimeen tulee. Eikös se Pekka näe, mikä tuolta orresta riippuu? Kun isä tämän sanoi, katsahti hän ylpeästi lamppuun ja säälivästi Pekkaan. Pekka asetti pärepölkkynsä soppeen pystyyn ja katsahti vasta sitten lamppuun. Se on lamppu, ja kun se palaa, niin ei pärevalkeaa enää tarvitakaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät