Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. toukokuuta 2025
Ravinnoksemme emme saaneet muuta kuin juurikaspuuroa ja riisileipää, kolmasti päivässä, ja juomaksi ainoastaan kirkasta lähdevettä, välistä hiukan maidolla harmaaksi seoitettuna.
Ohoh, vai niin, kyllä ymmärrän! virkkoi Larsson hämillään kissa vieköön, ovatko nunnat täällä noin kopeita. Siihen aikaan kun elelin Frankkein maassa Würzburgin linnassa, sain puolitusinaa suuteloa päivässä nuorimmilta nunnatytöiltä; sellaiset synnit annetaan aina anteeksi.
Mutta annahan ajan kulua, kun työväestö tulee täysin oivaltamaan tässä oman pelastuksensa on jokainen innolla uhraava vaikkapa viimeisen penninsä ja silloin päivässä saadaan aikaan, mitä ei vuosisatojen kuluessa olisi voitu edes uneksiakaan. Säännöt ovat siis aina siltä varalta valmiina. No onhan se hyvä alku, on totta vieköön! On se, totisesti on! vastasi Kovanen aina tähän.
Sairaudessa, surussa ja eron hetkellä on kotirukouksella virkistävä ja lohduttava voima. Silloin muistelemme erossa olevia, kaukana harhailevia rakkaitamme, ja he ajattelevat liikutuksella sitä hetkeä päivässä, jolloin tietävät olevansa muistissamme.
Eevi ei vastannut mitään; mutta hän katsoi heihin vakavasti suurilla, kärsivillä silmillään. Tuo sama kysymys tehtiin hänelle joka päivä ja monta kertaa päivässä, senvuoksi hän ei siihen enää jaksanut vastata.
Louise tahtoi säätää lain, jonka mukaan korkeintaan kolme päivässä olisi luvallista ja Jacobi pani siihen vastalauseensa niin sanoilla kuin teoilla, jolloin Gabrielle aina kiireesti juoksi karkuun sekä loukkaantuneena että häpeissään.
"Et otakaan selkoa, vaikka lemmon kanssa tekisit liiton, ja maailma mätänisi. Niin juuri: vaikka maailma mätänisi." "Lyödäänkö vetoa?" "Vaikka vaan! Mutta kymmenen päivän päästä olen viljani leikannut, ja silloin" "Seitsemässä päivässä olen viekastellut tietooni kirotut keinosi." "Et, lempo vie, olekaan!" "Tuhannen markkaa vetoa!" "Hoi, kuulkaa, tuhannen markan veto! Hurraa!"
Mutta parannuslupauksiani en muistanut, vaan entiset maailman päivät jatkuivat. Herkällä oli sentään mieleni, ett'ei kaivannut muuta kuin sytyttämistä. Niin kutsuttiin minut naapuripitejään erääsen taloon puusepän työhön. Talonväki oli kaikki heränneitä ja pitivät kolmasti päivässä polvirukouksia. Veisasivat kauniita virsiä ja viettivät siveätä elämää.
Hän muuttaa paikasta toiseen, mutta kuitenkin onnistuu hänen tavalla tai toisella pysyä pystyssä ja pukeutua koreasti, kunnes hattunsa ruusukukkineen, auringon varjonsa ja puhelias kielensä saavat vietellyksi pyörällepäin jonkun rehellisen työmiehen, joka päivässä ansaitsee kolme dollaria. Hän naipi ainoastaan saadakseen jonkun tienaamaan rahaa hänen tuhlattavaksi.
Kun Punaviitan ruumis oli pantu levolle lumeen, vei Oakhurst Tommin syrjään ja näytti hänelle suksiparin, jonka hän oli tehnyt vanhasta nahkasatulasta. "Yhdellä keinolla voit vielä pelastaa Tinyä", sanoi Oakhurst, "ja sen saat tuolta", lisäsi hän, Poker Flatiin päin katsoen. "Jos voit keretä sinne kahdessa päivässä, niin on hän pelastettu". "Mutta sinä?" kysyi Tommi.
Päivän Sana
Muut Etsivät