United States or Barbados ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun tänä iltana kävin kadun poikki asialla äitini luona, näin minä kummastuksekseni Evan istuvan käsi isäni kädessä ja levollisesti lukevan hänelle kolmattakolmatta Psalmia, sillä välin kuin äidin-äitini istui ja kuunteli ja äitini tyytyväisesti kutoi heidän vieressään. Tuntui siltä kuin hän olisi tuskin ollut päivääkään poissa, niin hiljaisesti hän pujahti jälleen entiselle paikallensa.
"Nyt on minun mahdoton antaa niin suurta summaa. Näinä päivinä on minulla ollut jos jonkinlaisia menoja. Eilen viimeksi täytyi auttaa erästä rappiolle joutunutta raukkaa, entistä Upsala toveria. Hän sai kaksi sataa kruunua. Ja tuskinpa päivääkään kuluu, ettei joku ano yhden- eli toisenlaista apua".
"Suloiselta tuntuu tämän hyörinän jälkeen päästä ensi viikolla Tilderödiin! täällä kaupungissa alkaakin jo olla niin kuuma ja tukala. "Ei päivääkään ole kulunut, jolloin emme olisi olleet kutsuissa, joko päivällisillä tahi illallisilla, mutta paraat kaikista olivat kuitenkin tädin omat pienet päivälliskutsut; hänen taitonsa onkin siinä suhteessa yleensä tunnettu.
Tämä satu kuului vuodenkulkuun, niinkuin syksy ja kevät. Kari ei koskaan antanut hänen huomata kuinka tuo sekä ruumiillinen että hengellinen vaivaantuminen häntä kuihdutti. Hän oli viime aikoina vanhentunut ja laihtunut paljon. Torger sanoi kerran: minä pelkään että kulutat pois terveytesi, Kari? Oh, älä huoli minusta, vastasi hän hymyillen, en vielä päivääkään ole ollut kipeänä.
Kun minä sitten istuin maanmiestemme keskuudessa, niin tuntui minusta ihan kuin olisin löytänyt sen, mitä kauvan olin etsinyt. Ihmeellistä ei se ollutkaan, sillä ei päivääkään tuskin ollut kulunut viiteen vuoteen, etten olisi ajatellut näiden maanmiestemme hyljättyä asemaa. Sen vuoksi ei ollutkaan pieni ilo minulle nähdä että olin tervetullut ja kauvan odotettu.
Puhutte runon henkosista Ei nahjus niitä tuta saa. Jos mieli käydä runojista, Niin runotarta vallitkaa! Tiedättehän, mitä tarvitsemme? Väkijuomaa vaan me särpelemme. Siis juomaa laittamaan ja viipymättä! Ei synny toiste se, mihin nyt et laske kättä, Ei päivääkään saa sikseen jättää.
Ja vielä enemmän Tavast, kun hänen isänsä olet sinä, sukusi suurin, Suomen kunnia ja siunaus Turun hiippakunnan. MAUNU TAVAST: Maailma ei olisi sitä katsova niin. Minä tunnen Olavin rehellisen ja vilpittömän luonteen. Hän ei tahdo lainasulilla kaunistautua. Hän ei sen jälkeen tahtoisi enää käydä päivääkään veljeni Niilon pojasta. ANNA: Tunnusta hänet siis pojaksesi, Maunu Tavast!
En koskaan ole kuullut niin kaunista alttoa", vakuutin minä ja mielessäni ihmettelin minkä kumman tavalla ukko oli saanut tyttärensä tuolla tavoin kasvatetuiksi, sillä sen tiesin, ett'eivät he päivääkään olleet koulua käyneet ja äitikin oli kuollut jo aikaiseen. "Sen näkee, että jo olette ennättänyt pääkaupunkilaistua", vastasi Elli, vähän pistävästi, minun kiitoksiini.
OLLI. No, mitäs nyt sanotte, Roinila? Hm saatat olla oikeassa. OLLI. Hän riippui kahden käden Maunossa kiinni. ROINILA. Niin teki. OLLI. Ja peljästyi, kun huomasi meidät. Siltä se näytti. OLLI. Paha merkki. Teidän sijassanne en päivääkään enää kärsisi Maunoa talossani, en hiisi vie kärsisikään. Jokohan tuo nyt tosiaankin luulee minulle vävyksi pääsevänsä? OLLI. Siitä voitte olla varma.
En suinkaan tulisi päivääkään toimeen heidän kanssaan... Ja sentähdenhän minua enimmän huolettaakin tämä sinun joukkosi tuommoisten ihmisten... Siitä minä juuri olen Antille enimmän karsasmielinen, kun se tämmöiseen ahdinkoon laittoi joukkonsa ja itse on poissa enimmät ajat... Veri on vettä sakeampi, sanotaan ja tosi se onkin.