Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. toukokuuta 2025
Mutta nyt onnettomuus tapahtui hänen läheisyydessään, melkein hänen silmiensä edessä ja hukkunut oli lisäksi vielä hänen oma ompelijansa, jonka hän pari tuntia sitten oli vielä nähnyt terveenä ja elävänä, mitään pahaa aavistamatta. Häntä kammotti asua täällä enää päivääkään ja äidin täytyi luvata, että heti muuttaisivat takaisin kaupunkiin.
"Heitä se asia minun haltuuni, minä kyllä voin sen tehdä", sanoi Mari lujasti. "Mutta jos isäsi ajaa sinun pois kodistasi." "Entä sitte? Sen avarampi maailmahan vaan aukeaa eteeni." "Mutta emmekö, Mari, anna asiamme vielä olla päättämättä vuoden ajan?" "Ei päivääkään etemmäksi, nyt on otollinen aika eikä asia vitkuttamalla parane.
Nämä raukat syntyivät kolme päivää jälkeen isänsä kuolon, äiti ei elänyt päivääkään. Minä asuin mieheni kanssa siihen aikaan maalla, jossa pidimme taloa. Heidän isänsä oli yksinäinen talonpoika ja eli metsätyöllä. Vahingossa kaatui puu hänen päälleen ja osui vyötäisten kohdalle, likistäen sisukset pahanpäiväisesti.
Tiedättekö, te saatte minun ihan katumaan, ett'en ole mennyt tuon teidän ilkeän lurjuksenne luokse. Mikä hänen nimensä on?" "Hän on rouva Rouche, jonka kaikki sen korttelin piiat ja nartut tuntevat erittäin hyvin. Hänen pesänsä on kauimpana Rocherkadun varrella, haiseva luola, jonne minä en enään uskaltaisi mennä keskellä päivääkään, nyt kun tiedän, millaisia julmuuksia siellä tehdään."
"On vähän, sillä hän on sukulaiseni; minä tahdon hänelle hyvää, vaan hänellä on aina tapojansa. Hän on rakastunut yhteen tyttöön maalla, jota minä ja veljeni emme hyväksy; hän turmelee tulevaisuutensa, jos hän saa pitkittää, sillä tyttö on köyhä. Tahtoisin sentähden estää häntä käymästä tyttöä tervehtimässä ett'ei hän saisi päivääkään vapautta virastansa jättääksensä kaupunkia.
Minulle! Luuletko, että sitte olisin viipynyt täällä päivääkään sen jälkeen? *Rosmer*. Et, et, tietysti. Oi, mitä taistelua hän on mahtanut taistella. Ja taistellut ihan yksin. Kuuleppas nyt Rosmer. Jos voisit kutsua Beaten takaisin luoksesi Rosmersholmaan, tekisitkö sen? *Rosmer*. Oo, tiedänkö minä, mitä tekisin tai olisin tekemättä.
Vuonna 1693 keväällä oli yötä ja päivää monta tuhatta miestä sotaväkeä aseissa Pariisissa estämässä väestön epätoivon purkauksia, ja yhtäkaikki meni tuskin päivääkään, ettei olisi tapahtunut murhaa, murhapolttoja ja hurjia, verisiä kahakoita, joissa enemmän kuin tuhat ihmistä sai surmansa. Huomatkaa tarkoin, että kaikki nämä suuret kaupungit perustivat puolustuksensa hätää vastaan asevoimaan.
Mikä muu on minultakin voimat vienyt kuin elämä taisteluineen ja vaatimuksineen. Enhän ole ollut oikein terve päivääkään näinä viime vuosina, ja sekä koti että Viljo ovat kuitenkin olleet hoidettavinani.» »Ehken on siinä ollut liikoja, mutta parempi pysyä paikoillaan viimeiseen asti kuin väistyä. Eikö niin?» »Sitähän olen koettanut ja siinä kulunut.
KERTTU. Iti-iti-iti? VALTER. Idiootti. KERTTU. Itikka otti! VALTER. En päivääkään minä voisi elää yhdessä tuon kanssa! Hulluksi totta totisesti tulisin jo ennen iltaa. Kamalampaa ihmistä ei löydy koko maan päällä. Ja minunko pitäisi ei, ennen vaikka hirteen! HEIKKI. Oo, neiti Sidensnöre, jos voisitte lukea, mitä sydämeni syvyydessä liikkuu . TOINI. Hiljaa, hiljaa herrassööding Ryynänen kuulee.
Molemmat tytöt voivat tuskin käsittää, että he todellakin nyt edessään näkivät sen miehen, jonka maineella heidän äitinsä oli ikään kuin syöttänyt heitä. Oli tuskin päivääkään mennyt, jona ei olisi puhetta ollut hänestä. Se sätehikkö, joka ympäröitsi sen miehen nimeä, jonka taivas oli asettanut heitä likemmäksi kuin muita, tuli päivänpaisteeksi tämän pienen perheen sydämille.
Päivän Sana
Muut Etsivät