Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Lapset, menkää pian kouluun paikalla kuuletteko. Kaksi hienoa herraa ja ihan humalassa. Voi kun se toinenkin on nuori ja kaunis! Herra varjele niittenkin äitejä. Nyt ne tulivat! Pysy nyt siivolla. Kita kiinni, taikka lyön. Murhaa murhaa Olkaa hiljaa ole hiljaa, muuten isä suuttuu. Päätäni polttaa. Meneppäs nukkumaan Oskarin sänkyyn. Se tarttuu paha tarttuu.
»Lapsi raukka, lapsi raukka», hän sanoi ja silitti päätäni. Olisin tahtonut sanoa hänelle, millainen olin ja mitä olin tehnyt, mutta en saanut sitä suustani. Sydämeni oli pakahtua, päätäni pyörrytti. »Huomenna jo pääset kansakouluun; parin minutin matka sinne vaan on; huomenna jo, huomenna jo.
Tuntui ikäänkuin olisin tarvinnut kokonaisen tunnin portaita noustakseni ylös. Avattuani hänen ovensa, huudahti hän hämmästyksestä nähdessään minut. Hän luuli minua aaveeksi ja kiiruhti tarjoamaan minulle vettä, kun tuskin jaksoin jaloillani seisoa. Sydämeni sykähteli niin kovasti että päätäni huimasi ja järkeni häiriintyi.
Sillä, sinulle sen voin tunnustaa, minä en sitä aikoinani oikein voinut uskoa. Minä olin hänen kanssaan huonoissa väleissä. Hän karkaili kimppuuni, pisteli, kun pudistin päätäni hänen puheilleen ja hommilleen, jotka tähtäsivät Suomen vapauttamiseen, Venäjän Karjalan, no, eihän: Vienan Karjalan, valloittamiseen ja vielä sitäkin suuremman Suomen luomiseen.
»Selityksiin meillä on kyllin aikaa myöhemmin», vastasi tuntematon isäntäni rauhoittavasti hymyillen. »On parasta välttää jännittävää keskustelua, kunnes olette hiukan virkistynyt. Olkaa hyvä ja maistakaa muutamia kulauksia tätä lääkettä, se on teille hyvää. Minä olen lääkäri». Minä työnsin lasin pois ja nousin istumaan vuoteelleni, vaikka vaivoin, sillä päätäni tuntui pyörryttävän.
Oletteko ennen nähnyt häntä? Olen, vastasin, kääntäen pois kasvoni, olen minä nähnyt hänet monta vuotta sitten. Oletteko kuullut hänen naimisestaan? Minä pudistin päätäni. Sihteeri purskahti nauruun, hieroi käsiään ja nosti olkapäitään. Kummallinen asia se on, sanoi hän. Siitä oli kauhean paljon juttuja aikanansa.
Hän on vielä innostuttavan kaunis!" Minä likistin päätäni molemmin käsin; pelkäsinhän koko maailman kaatuvan ylitseni! "Kuinka viekkaasti hän on sommitellut kaikki!" jatkoi neiti Fliedner syvästi kiivastuneena. "Kuinka äkkiarvaamatta hän hyökkää kaikkien päälle odottamattomassa ensimäisessä hämmennyksessä!
Se suuri uudistaja, se suuri mestari, joka tästä kullasta kalun tekee, hän on vielä ehkä syntymättä, mutta hän syntyy. Päätäni huimaa ajatellessani en ainoastaan kielen rikkautta, vaan myöskin aiheiden uutuutta, runsautta ja tuoreutta. Uusi kieli ja uusi runous!
Ei hänen vaan olisi tuon tuulenpyörtämän seuraan pitänyt joutua. Häneen voipi niin helposti vaikuttaa No odotanpahan. Mitä suotta päätäni vaivaa. Lie leikkiä ollut kaikki tyyni. Mutta loppu tästä pitäisi tehdä. Se nyt on kumma, ettei ihminen voi työtä, ansiota saada. Voi yhteiskunta, yhteiskunta! Sinä teet vääryyttä!
NIILO. Käykö sinun sääliksi häntä? KALLE. Käy, isä. Minä pidän niin paljon hänestä. Kun hän itkee, vihloo se niin kovasti sydäntäni. Ja kun hän silittää minun päätäni tuntuu minusta aina niinkuin hän olisi sellainen, sellainen äiti, joista kirjoissa saa lukea. Minun mieleni käy niin kummalliseksi, että Selmasta tulisi tuollainen ... tuollainen VI:s KOHTAUS.
Päivän Sana
Muut Etsivät