Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Hyvästijättökohtauksessa, joka tuntui minusta viimeiseltä hetkeltä, sain vaivoin sanotuksi vaimolleni ja kumppanilleni hyvinä ja huonoina hetkinä: »lopeta sinä tämä teos.» Pysymällä liikkumattomana vuoteessani muutamia ikäviä päiviä, joiden kuluessa kirjani jatko kauheasti vaivasi päätäni, sain vaaran vältetyksi. Kaikki kelpaa.
Saan sanoa teille, herra pormestari, että kun nousin vaunuun, rupesi päätäni huimaamaan, minä rupesin liukumaan istuinlaudalta ja tömähdin siten rumpuun. »Tätä voisi kutsua nimellä casus» , sanoi pormestari, »ehkäpä myös nimellä lapsus .» Kompastus, tapaturma. Vierähdys, erehdys.
Istuin, tehden arveluita, sanaakaan en haastaa suita, korpin tuiottavat silmät tunki sydänsopukkaan, Seikkoja vain mietin noita, päätäni en nostaa koita, painoin patjain purppuroita, lamppu kun loi valoaan; oi, ei näitä purppuroita, kun luo lamppu valoaan, *hän* nyt paina milloinkaan!
Välistä taasen kohosi hän hirmuisen pitkäksi mieheksi, ulettui päänsä aina pilvien rajalle. Sieltä huusi hän minulle: »näetkös minun päätäni?» Minä, haastellen aina hänen mieliksensä, ihmettelin pituuttansa suuresti ja sanoin, että silmäni tuskin eroitti hänen haarojansakaan. Silloin veti hän suunsa suureen, riemulliseen nauruun ja katseli minua tarkasti.
TUURA: Niinkö? TUURA: Niinkö? Ne kasvavat omasta itsestään. TUURA: Nuoko neuvoi sinulle Kotavuoren ukko? LALLI: Elämä takoi, Kotavuori karkaisi teräksen. TUURA: En ole käynyt Kotavuorella. Sanotaan, että sen alla on kuilu mittaamaton. LALLI: Sen partaalla seisonut olen. TUURA: Eikö huimaissut päätäni? Etkö syöksynyt syvyyteen? Nyt on elämä iloton sinun edessäsi. TUURA: Kannat, siksi kuin katkeat.
OLLINEN. No, älähän ole tuosta suutuksissa. Kyllähän se Sederin päivällinen nyt hukkaan meni. Mitäs sille enää voipi. Annappas nyt sinä rakas eukk rouvaseni minulle syödäkseni jotakin, sillä olenpa hirveän nälissäni, AINA. No, etkö ole utelias tietämään miten kävi velka-asian? OLLINEN. Niin niin! Mutta mennään ensin syömään. IMPI. Päätäni särkee niin kovasti!
Jumalanpalvelus kesti kauan, ja hermostunut jännitys vaikutti kuten niin usein myöhemminkin elämässäni, että päätäni alkoi huimata ja kaikki silmieni edessä musteni tummiksi pilkuiksi. Minne ikinä katseeni loin, ilmestyi kauhistuksekseni musta pilkku, ja tuskissani ajattelin, että tämä ehkä onkin jo kirouksen alku.
Minä vakuutan teille, että minä pidän suurimpana kunnianani, kun minulla on huoli hänen papereistaan, vaan kaikissa tapauksissa se väliin on varsin rasittavaa. Väliin kello yksitoista illalla minä vielä istun kirjoittamassa hänen lausumisensa mukaan ja päätäni kivistää. Se on kauheaa työtä, sillä hän lausuu yhtä kiireesti kuin hän puhuu, eikä hän koskaan sano mitään kahta kertaa.
Niin läheiset kun suhteet särjin, siksi nyt kannan päätäni ma, katkaistua juuresta, jok' on tässä vartalossa. Niin kärsin samaa, minkä muille tein ma.» Yhdeksäskolmatta laulu Tuon joukon paljous ynnä haavat heidän olivat multa silmät sumentaneet, ne että itkeä vain ikävöivät. Vergilius virkkoi: »Mitä katsot vielä? Miks silmäs vielä syvyydessä viipyy, joukossa raukkain raajarikkoisien?
Isä tokasi äreästi: »Mikä siinä kiikastaa, kuin et raittiimmasti saata lukea?» Mutta kun lukuni siitä kävi yhä sekavammaksi, niin hyppäsi isä ylös penkiltä, tapasi tukkaani ja möykytti päätäni seinään, että jytisi kuin riihtä puidessa. Hampaat kirahtelivat yhteen isälläni ja hän rupesi pieksämään kuin mielivaivanen. Paljoa en olisi enää kestänyt, kun olin vastikään hengen rajoja myöten revitty.
Päivän Sana
Muut Etsivät