United States or Syria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänet oli nostettu kätkyestä pirtin ovensuussa olevaan sänkyyn, jossa emäntä joskus yöllä makasi. Isäntä oli iloinen Heikin paranemisesta ja sanoi ottavansa hänet kevätmarkkinoille mukaan ja ostavansa siellä Heikin kaulaan rinkelinauhan. Silloin näin Heikin ensi kerran hymyilevän. Paljosta valvomisesta olin minä taaskin tullut aivan kuin höperöksi.
Mut ovensuussa vanhus virittää laulujaan; Vavisten aluss' ääni ja värjyin kulkee vaan, Kuin lintu, joka metsäst' on tuotu häkkihin. Säveltään visertääpi sydämin tykkivin. Vaan pian into nousee ja sydän lämpiää, Ja sävel kasvaa, paisuu ja kaikuin helkähtää, Jo ukon käyrä varsi se sorjaks kohoaa, Ja silmist' ihmeenlainen välähdys tuikahtaa.
Ja huonehessa valtaa kuin haudan hiljaus, "Mitäpä tuokin täällä?" vaan kuuluu kuiskahdus, ja yli otsain lentää pimeät varjot yön, ja kynttilätkin tuikkaa kuin läpi terhenvyön. Mut ovensuussa vanhus virittää laulujaan; vavisten aluss' ääni ja värjyin kulkee vaan, kuin lintu, joka metsäst' on tuotu häkkihin, säveltään visertääpi sydämin tykkivin.
Huomattuaan minun vielä viipyvän ovensuussa kääntyi hän puoleeni ja sanoi: »Toivon teidän täyttävän hyvin tehtävänne, kuten ennenkin. Siitä lopultakin kaikki riippuu, kuinka uskollisesti kukin täyttää velvollisuutensa. Jumalan haltuun, Löfving!» »Jumalan haltuun, herra kenraali!» vastasin liikutettuna ja läksin huoneesta.
Maria pesi kammarin lattiata, vanhemmat lapset, neljännellä vuodella oleva Liisa ja Mikko, joka ei vielä ollut täyteen kahtakaan, houkuttelivat pikku Yrjöä. Mutta se vaan juonitteli eikä tahtonut ottaa talttuakseen. Maria ovensuussa hankasi lattiaa että hiki nousi päähän ja torui Yrjöä aina väliin. Huutamatta siellä. Hyi, semmoista pahaa poikaa. Antaako äiti sinulle tukkapöllyä, häh?
Täytyy mennä kuulemaan.» Iiri meni kyökkiin. Hanna seisoi ovensuussa ja niiasi. »Hyvää päivää, Hanna, tule istumaan», sanoi Iiri. »Mitä pappilasta kuuluu?» »Rovasti pyysi neitiä tulemaan pappilaan ja käski vielä sanoa, että hänellä olisi teille tärkeitä asioita.» »Vai niin, nytkö kohta hän minua tahtoo tulemaan?» »Niin, nyt heti. Täytyy kiirehtiä kotiin. Hyvästi!»
Ja salin ovi kohta se loistoss' aukeaa, Ja nuorukainen vanhust' esille taluttaa: »Paraimmat laulus, ukko, nyt laske soimahan, Kevättä laula mieliin, iloa rintahan!» Ja ovensuussa siinä hän seisoo kourussaan, Olento halpa, köyhä, ja sauva nojanaan, Hopeelta hohtaa parta, hivukset pitkät sen Ne lumivalkeoina valuvat harteillen.
Tämän jälkeen kääntyivät kaikki hänestä pois, epätietoisina mitä olisi tehtävä, kun näin häikäilemättömiä sanoja kuului. Kaksi vävyä seisoi ovensuussa. Ne puhuivat: Mikä omituinen sekotus sivistyksestä ja raakuudesta!