Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Sitten kuulen oven narahtavan, he menivät hänen koppiinsa, sitten Losinskyn askeleet: hän meni vastapäiselle puolelle käytävää. Minä saatoin nähdä vaan tirehtöriä. Seisoo kalpeana, napostelee nappia kiinni ja taas päästää auki ja kohauttelee olkapäitään. Niin. Yhtäkkiä hän ikäänkuin säikähtää jotain ja väistyy. Se oli Losinsky, joka kulki hänen ohitsensa ja tuli minun ovelleni.
Eräänä aamuna, vähä senjälkeen kun edellä oleva anoppien »puolustus» oli lehdessäni julkaistu, kuulin koputuksen ovelleni. Laskin tulijan sisään. Hän oli nainen, laiha ja vanhanpuoleinen. Silmälasit hänen silmiään peittivät, vaikka melkein tarpeettomasti, sillä muutenkin vivahti hänen naamansa kylliksi kaupungin kirjelaatikkoihin, joissa ei ensi silmäyksellä erota muuta kuin suun.
Oi, nouskaa, nouskaa! Hereille korrostajat, kello soimaan! Tekeepi piru teidät tuoraks muuten. Nouskaatte, sanon! BRABANTIO. Mitä? Miss' on järkes? RODRIGO. Arvoisa herra, äänen' on kai tuttu? BRABANTIO. Ei; ken se on? RODRIGO. Rodrigo nimeni. BRABANTIO. No, sitä kirotumpi! Kielsinhän, Ett'et sais koskaan ovelleni tulla.
"Niin justiin, Nikolai Jeremeitsh, kaikki on Jumalan vallassa: totta puhutte, sulaa totta... Vieraanne tuolla taisi herätä." "Ei, kyllä hän nukkuu. Mutta sopiihan sitä..." Hän tuli ovelleni. "Ei, kyllä hän nukkuu", toisti hän ja palasi sijallensa. "Kuinkas se nyt sitten on, Nikolai Jeremeitsh? Tuohon käteen, vai?" "Neljä harmaata", vastasi vouti. "Kolme olkoon!"
Jos siellä löydyt, kaunokiharainen, Niin kohta syleilemme hymyillen Kuin aamu Edenin; mut jos sä astut Maan murheisella kamaralla vielä, Niin autuasna korkeudessa Sua varron mä, hääpäiväämme ma varron. ja silloin pilvipeitteen pimeän Mun asuntoni ympärille kierron Ja hämäryydess' uneksuen varron, Siks' kun hän ovelleni kolkuttaa, Siks' kun hääpäiväni on valjennut.
Kas vain, ajattelen, eihän täällä miestä sentään putipuhtaaksi rosvota. Tunnin kuluttua ilmestyy osaston äijä jälleen ovelleni ja virkkaa: "a shie, tuu tänne!" Seuraan mukana hänen virka-asemalleen käytävän nurkassa, jossa näen kapsäkkini avattuna ja sisällön huiskin haiskin lattialla. Nää shie shuat itshelles, sanoo hän tavaroitani osottaen, ka ota shyliis.
Ah, te hallavat hopeahunnut, tulkaa povelleni, ettei hyljätyn lemmen muistot hiipis ovelleni; ettei huutohon yksinäisen varjot yksin vastais, ettei poloisen pään-alaista kyynel kylmä kastais. SYKSYN SYNKETESS
Päästyäni huoneeseeni kaduin jo tekoani, sillä ei tapahtunutkaan sitä, mitä salaisesti olin toivonut. Hän ei tullutkaan kolkuttamaan ovelleni, ei tullutkaan tavallista katumustaan tekemään eikä antamaan vakuutustaan uskollisuudestaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät