United States or Brunei ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä kuvailin sitä niinkuin jo olisi tapahtunut. Vaan seuraavana aamuna, kun panin toimeen päätökseni, kävi huonosti. Löysivät minut olkiladosta hetken haettuaan ja äiti jo siellä antoi kukakäskyä oikein tuntuvasti. Niskatukasta talutti hän sitten kartanoon, työnsi oven raosta sisään ja iski pitimen ovelle. Huusi sitten: »Menepäs, poika, nyt pakoon.»
Nyt oli jäljellä enää vain rahojen irtisaaminen; ja minne luulet hänen vieneen meidät, jollei juuri ja tälle ovelle? otti avaimen taskustaan, meni sisään tuli pian sen jälkeen takaisin, mukanaan kymmenen puntaa kullassa ja pankkiosotus jäännössummalle, asetettuna haltijalle maksettavaksi Corettsin pankissa ja alla eräs nimi, joka no niin, minä en voi mainita sitä, vaikka se on juuri pääseikkoja kertomuksessani, se oli joka tapauksessa nimi, joka on hyvin tunnettu ja hyvin usein painettu.
Mutta yht'äkkiä sattuivat hänen silmänsä ikkunaan, josta Panun silmä väijyi tupaan. Hän kävi levottomaksi, pälyi ympärilleen, mutta tempasi sitten palavan päreen ja syöksi ovelle ja siitä ulos huutaen: Pois pahahenki! Pois karvaturpa! Pois pahasilmä! Panu on hypännyt pois ikkunasta ja näkee aidan taa kyyristyneenä Joukon juoksevan tuvan ympäri.
Myös neuvoisin, että te mainitun varustuksen ympärille laittaisitte, paitsi graffia eli kaivantoa, vielä lisäksi tuommoisen hakulin eli hirsiaituuksen.» Nyt herra Duncan kyllästyi kokonaan ja läksi ulos, mutta kapteeni seurasi ovelle asti, yhä korottaen ääntänsä, mikäli toinen eteni, kunnes tämä oli peräti kuulumattomissa. »Ja se hakuli eli hirsiaituus olisi asetettava sotataidon sääntöjen mukaan, niin että siinä olisi ulos- ja sisäänpistäviä kulmia ynnä crenelle'jä eli ampumareikiä pyssymiehiä varten, josta seuraisi, että jalkaväki... Voi sinua vuorelaisluontokappaletta!
Ja tuskin oli hän viime sanat lausunut, niin kolkutettiin ovelle ja kultareunuksilla koristettu livreepukuinen palvelia tuli huoneesen. "Terveisiä kreiviltä", sanoi hän, "ja tässä on rahat herra Waldin taulusta!" Ilohuuto kajahti onnellisen äidin suusta, ja suopealla voittoriemulla katsoi hän miestään ja poikaansa silmiin.
Samapa se oli usko toistenkin lasten, niin luja kuin nälkä kova. Vimpari tuli puoliselle ja kartanolle tullessaan katseli pitkistään talliin, kun näki herraspojan selän. Arveli, että mitähän vieraita siellä taas on, ja jo pakkausi toivo, että on taasen lapsen hakijoita. Vaan kun tuli ovelle ja näki pojan yksinään, niin sanoi: »Mikäs prissi täällä on?
Talon tytär oli kyökkikamarissa odottamassa, mitä herrat milloinkin häneltä pyytävät ja milloin hän pääsee vuoteita laittamaan. Nyt hän ilmestyi pirtin ovelle, kädessään kaksi paria saappaita, ja hymyillen sanoi: "Nämä käskettiin Tapanin hoitaa hyväksi." "Käskettiin! Kuka se käski!?" sanoi Tapani ja tulta säihkyivät ruskeanharmaat silmät. "Ne herrat", sanoi tyttö, heittäen kengät lattialle.
Ellen hyppäsi reippaasti ylös niihin, mutta Henrik jäi seisomaan kirkon ovelle sekä puhumaan papin ja tohtorin kanssa. Tule tervehtimään meitä! sanoi pappi. Minun taloni on teille aina avoinna! Henrik kumarsi ujosti ja meni takaperin ulos vaunujen luo. Se on esikuvallinen nuori ihminen! sanoi pappi, kun vaunut olivat lähteneet. Poika parka! sanoi lääkäri.
"Minä tahdoin ynnä; mutta Otto kielsi, ja etääntyi itse kiiruhtavin askelein. Kun Anna oli kerjinnyt vähän malttamaan mielensä, tarjosin minä hänelle kupin kahveeta. Hän kertoi minulle sitte Martinan lankeemuksen ja heidän tulonsa kylään. Koska Taavetti, tuvan edessä puita hakkaava, oli havainnut tyttärensä, nosti hän kirveen häntä kohden, ikäänkuin olisi tahtonut hänen tappaa. Tytär päästi silloin huikean huudon, monta naapuria tuli sinne, ja kirves otettiin pois Taavetilta. Raivossansa oli hän sitte asettunut tuvan ovelle, ja kalliisti vannonut, kuristaa Martinan jos rohkeni yli kynnyksen. Joukko kylänvaimoja, sillaikaa kokoontuneita, pakoitti kuitenki pois Taavetin, ja vei Martina raukan isänmajaan. Koska hän siellä sattui silmäämään ehtoollistodistustansa, seinällä lasissa ja raameissa, parkasi hän sydäntä viiltävästi, ja kaatui takaisin kuin kuollut. Me koetimme saattaa häntä virkoomaan, mutta Taavetti ei tahtonut sitä. Hän huusi kerta toisen perään.
Silloin ilmaantui Reita ovelle. Karkuun pääsi! huohotti hän. Sukset oli rannassa ... en saavuttanut. Sama se, kyllä me hänet vielä saavutamme. Kyllä hän teiltä päänsä säilyttää ... Panu! huusi vaimo mennessään. Ei ollut pastori vieläkään hämmästyksestään kokonaan selvinnyt. Tyttö oli parantunut, ihme oli tapahtunut. Ja se ihme oli perkeleestä.