Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Vanhus näki niin paljon rehellisyyttä ja tuskaa d'Artagnan'in muodossa, että hän viittasi häntä kuuntelemaan ja alkoi sitten puhua matalalla äänellä: Noin kello yhdeksän aikaan kuulin minä hälinää kadulta ja halusin tietää mitä se mahtoi olla, kun samassa lähestyttiin minun oveani ja minä huomasin että pyrittiin sisään.
"Onko teillä niin hyvä uni?" kysyi hän ihmettelevällä silmäyksellä. "Mikä onni!" "Kaikkea muuta paitse onnea olisi talon toisille asukkaille," sanoi Vendale, "jos minua herätettäisiin aamulla ulkopuolelta sänkykammarini ovea." "Minäkään en lukitse oveani," sanoi Obenreizer; "vaan antakaa minun Sveitsiläisenä, joka tuntee maantavat, antaa teille neuvon.
VAIMO Hievahtamatta: Kuulin että tyttöni turmioon saattaja aikoo käydä luonasi. Että aijot ottaa hänet täällä vastaan niinkuin ystävän ja vieraan URMAS Tietäisit, vaimo, kuinka se itseänikin inhottaa! Ja kuitenkin enhän voi sulkea oveani ruhtinaan edusmieheltä. VAIMO Värähtäen: Rukoilen tyttäreni ruumiin kautta. Kuulin muidenkin käyneen siitä puhumassa.
»Hän on kuollut», jatkoi mies, »epäilemättä, ja sentähden sinä olet siis tullut oveani jyskyttämään.» Taaskin äänettömyys, mutta sitten hän lopetti päättäväisesti: »No niin, ukkoseni, minä päästän sinut sisään.» Sen sanottuaan hän hävisi ikkunasta. Tutustun setääni. Hetken perästä kuulin jonkun koluuttelevan salpoja ja ovi avattiin hyvin varovasti ja suljettiin taas heti kun olin päässyt sisään.
Ankaralla painimisella ajoi Galga vanhuksen ulos atriumista; parin, kolmen orjan täytyi tarttua häneen kiinni, ennenkuin saivat hänet ovesta ulos. Carinus oli tyytyväinen Galgaan. "Sinä, joka niin hyvin osaat vartioida oveani, ansaitset tulla Roman kansleriksi." "Enkö minä mitään ansaitse, herrani?" kysyi Aevius, peläten, että hän jäisi ilman armolahjoja.
Enkä minä kuitenkaan tahtonut olla hänen hoidokkaansa, minä vetäydyin toisten puoleen, luopumattomasti veljen ja sisaren puoleen; kerran oli hän sen huomaava omaksi vahingokseen. Minä kätkin kasvoni syvemmin tyynyihin. Silloin häikäsi kapea ikkunanluukun reiästä tuleva päivän valon siinne silmiäni. Ruhtinatar tuli alas jälleen ja isäni kolkutti oveani; hän kutsui minua.
"Ja kuulesta, lapseni," sanoi hän tuolle siivolliselle tytölle; "koputa oveani ja herätä minut ennen kukon kuulumaa, niin että saan katsoa että kaikki käy oikein." Päivä koitti, kukko lauloi, mutta ei kukaan koputtanut kuvernöörin ovea.
"Minä neuvon teitä ottamaan ajurin, kutsumaan koiranne, joka nyt raapii oveani, ja kiirehtimään Waterloo-asemalle ottamaan vastaan sir Henry Baskervilleä." "Ja sitten?" "Ja sitten olemaan sanomatta hänelle mitään, ennenkuin minä olen saanut asiaan selvyyttä." "Ja kauanko siihen kuluu?" "Neljäkolmatta tuntia.
Päivän Sana
Muut Etsivät