Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. marraskuuta 2025
Sa hurja Vekkuli-Ville, no, terve näkemiin! Hei, Ville, myy sie viulus, ei sillä sielua lie! Hei, Ville, myy sie viulus, ja osta viinaa sie! »Jos myin oman rakkaan viulun, mua hurjaks he luulla vois: Niin monta riemun päivää me yhdessä soitimme pois.»
TUURE. No niin, olkoon oikein tai väärin. Osta sinä leikkikalusi, lapsi hyvä. SIIRI. Sinä rakas, armas jörö-jukka! Mutta onhan se aivan varma! TUURE. Olenko milloinkaan rikkonut lupaustani? SIIRI. Oo, et suinkaan Mutta TUURE. Mutta mitä? SIIRI. Että sinä että sinä TUURE. Eihän lapsi vain ole menettänyt puhelahjaansa? Että sinä että sinä ? SIIRI. Että sinä et kadu!
APTEEKKARI. Tuo sekoittakaa juomahan, ja juokaa: Ja vaikka kahdenkymmenenkin voima Teill' ois, se heti tappaa. ROMEO. Tuossa kultas; Pahempaa myrkkyä se sielulle Ja inhass' elämässä murhaavampaa, Kuin kurja neste tuo, jot' et saa myydä. Ma sulle myrkyn myin, et sinä mulle. Hyvästi! Osta ruokaa, syö ja kostu! Nyt rohto, eikä myrkky! Seuraa mua Julian hautaan, siellä tarvis sua. Toinen kohtaus.
Käyppäs karttakammarihin, Osta sieltä uusi kartta, Minä venskaksi vetäisen, Ruotsin kieltä kirjoittelen.» Jussi päästävi paperit, Kaivoi kartan kainalosta.
Niinhän sinäkin aiot talouttani tästäpuoleen hoitaa, eikö totta? SUSANNA. Tahdon koettaa. Ja osta sieltä samalla "Kustava Björklundin kokkikirja." ILLI. Eiköhän jo riittäne Susanna, kun annat ostaa nuo kaksi ensinmainittua, mitä? SUSANNA. Ei, minä tahdon kaikkia ahkerasti lukea, toisiinsa verrata ja pitää mielessäni parhaimmat neuvot. ILLI. Oivallista! Oivallista!
Laura ei ollut nukeista välittänyt lainkaan. Mutta kerran ollessaan äitinsä kanssa kaupungilla kävelyllä hän yhtäkkiä pysähtyi myymälän ikkunan ääreen, jossa oli nukkeja, osotti niistä muuatta ja äitinsä hämmästykseksi sanoi: »Osta, äiti, tuo minulle.» Se oli kyllä sievä nukke, jonka saattoi asettaa istumaan tahi seisomaan, kädet erilaisissa asennoissa.
"Jos et osta apulantaa, niin laitatko lantaa *ilmasta*, niinkuin norjalainen patentti-insinööri?" Herra Ruuth nauroi epäuskoisen ylenkatseellisesti. "Niin juuri, ilmasta, mutta Lahisten patentin mukaan!" Keskustelu alkoi muuttua yhä isoäänisemmäksi; maanviljelijät kehuivat ja valehtelivat apulantojensa vaikutuksista. Salpietarit ja superfosfaatit rakeilivat, tuomaskuonat pölisivät ilmassa.
Jos kerran antaa, niin antakoon semmoisen summan, että voitaisiin ostaa koko tämä saari, sekä meidän oma puolemme että Korsun puoli. Luuletko, että isäntä möisi? sanoi Söderlingska. Möisi se! kyllä se möisi! innostui Söderling. Joka kerta kun häntä kirkolla tai kaupungissa tapaan, hokee hän: »Osta sinä minulta se saari, niin sillähän hänestä pääset.
En suinkaan minä sikaa säkissä osta enää toista kertaa! Se kai teidän pitäisi ymmärtää. Olisi sinulla jo pitänyt olla valitsemisen varaa. Kyllä vaan meidän emännällä on jo omansa katsottuna... Johan te, Kreeta, tiedätte enemmän kuin minä itse. Sanonko minä?... kuka?... Hallan nuori isäntä!... eikä kukaan muu! Hallan Jaako!... Sepä vasta olisi!... Hänhän on jo vanhaa sukuakin sinulle, Mailiisa.
Jos en osta uutta talvisakettia, voin suorittaa niillä rahoilla kurssimaksun ja jos elän taitavasti, niin ansaitsen sen ajan ruokani jonka käyn opissa. Sitten kyllä tulen toimeen. Mutta jos kurssissa saavat tietää, millä tavalla ruokasi ansaitset, niin sinut potkitaan ulos ovesta. Mutta minä en sittenkään heitä tuota tuumaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät