Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Niin ihmeen ääneti ja yksitellen yön taivahalla harhaa tähtein sarjat, kuin iäisyyden unta odotellen yön helmass' uinuu kattoin tummat harjat. Mun orpo sieluni, oi suuri hetki: nyt ihmiskohtaloista lyödään arvat! Mun orpo sieluni, sun elos retki on yksinäisyys, jonka sai vain harvat,
Muutamia vanhoja herroja, talon ystäviä entisiltä ajoilta tuli välistä; mutta isäni tietysti "hanhenkukkineen" ja nuori Helldorf olimme vakinaisia vieraita; Loviisakin, tuo nuori hiljainen orpo oli siellä.
Jos joku vapiseva vanhus, tai köyhä emoton orpo kierteli mieron kylmää erää, hän ehkä voi kertoa lapsilleen, kuinka eleli entiseen aikaan näillä ilmoilla immyt, joka, vihkiytyen Herralle, eleli elämänsä kukkais-vuodet siunaavana hyväntekijänä.
Olen seurakunnan edessä Jumalalle vannonut valvovani tätä nuorta sielua, joka oli kaksin kerroin orpo sentähden, ettei se, joka hänet oli siittänyt, voinut valvoa omankaan sielunsa parasta.» »Ah, orpo lapsi raukkani!» lallatteli puuseppä. »Vielä vain kaksi vielä vain yksi kirstu » »Olen vastuunalainen hänen puolestaan Jumalan ja seurakunnan edessä.
"Hänen vanhempansa ovat kuolleet. Hän on nyt orpo, vaan hänpä onkin kohta aikaihminen", lausui mummo. "Kohta niin, vai on vanhemmat molemmat kuolleet?" Sitä sanoessaan ja kauvan jälkeen näytti mies ajatuksiinsa vaipuneelta. Väliin hän veltosti sivulleen katseli ja näytti kovin uniselta.
Möin Eunike-raukalle kaksi langanpätkää omasta vanhasta viitastani... Hän on tyhmä, mutta jos Petronius lahjoittaisi hänet minulle, niin kyllä ottaisin vastaan!... Niin, niin, Chilon Chilonin poika... Sinä olet kadottanut sekä isäsi että äitisi... Olet orpo, osta siis huviksesi edes orjatar.
"Ei, Tristan, tällaisella pyynnöllä ei teidän olisi pitänyt kääntyä puoleeni: Olen orpo ja yksin tässä maassa, yksinäinen palatsissa, jossa ei kukaan minua rakasta, olen turvaton ja kokonaan kuninkaan armoilla. Ettekö huomaa, että jos sanon sanankaan teidän puolestanne, olen vaarassa joutua häpeällisen kuoleman omaksi? Jumala teitä suojelkoon, ystäväni!
Siellä oli onneton prinssi raukka elänyt ja kärsimyksissään joka vuosi vanhentunut sata vuotta. Mutta oli orpo tyttö. Hän lähti ypö yksin yli pimeän aavikon, joka oli täynnä mättäitä, välissä pohjaton kuilu, ja jossa jättiläis-yököt lensivät hänen päänsä päällä suhisten ja kylmähenkinen raivotar soitti manalan yksikielistä kannelta. Hän tuli siihen pimeään metsään.
Nyt olin minä rikas, mutta orpo, yksinäinen nuorukainen. Isästäni en kuullut mitään ja minusta olikin yhdentekevä, mikä oli hänen kohtalonsa. Järjestin omaisuuteni niin, ettei minun tarvinnut antautua liikehuoliin. Sitte kävin minä vielä itkemässä äitini ja enoni haudoilla, jotka olivat vierekkäin lehtevän koivun alla pienen kaupungin hautausmaalla. Sen jälkeen en ole kotiseudullani käynyt.
Johannes tyyntyi pian kokonaan. Olihan Trudchen lapsi, aivan lapsi. Ja itkihän se tuossa kuin lapsi hänen polvillaan. Ja valitti, että hänen oli niin vaikea olla ja ettei kukaan häntä ymmärtänyt. Ikäänkuin yksin hänen olisi ollut vaikea! Ikäänkuin vain hän olisi ollut orpo maailmassa! Olihan Johanneksenkin. Tiesikö hänkään, mitä hän teki? Tajusiko häntäkään kukaan? Ymmärsikö hän edes itse itseään?
Päivän Sana
Muut Etsivät