United States or Libya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin tule ja kultaiset haavehet me taomme kultatöiksi, me taomme ne miesten miekoiksi ja sorjiksi sotavöiksi. Ja otamme Hiidestä orhit nuo, ne korskuvat, kiiltokarvat heil näillä varsoilla ratsastaa vain valiot ja harvat! Pois alta nyt ihmiset ahnehet! Sylis aukaise maailma saita! Kun Hiiden keisarit kulkevat, niin aukee joka aita. Oli mullakin pikku ylpeytein, nyt on mulla orjan mieli.
Luulen, sinne joutumasta mikään teit' ei estä täältä.» Maahan polvillensa painuu Haerkepaeus, Herran miesi: »Sitten palaa kaikki Kainuu, sammuu Suomen viime liesi! Pettäneet mun ryssät ovat, ethän, Luoja suuri Sinä? Nyt on eessä päivät kovat, niihin syypää yksin minä.» Huutaa Hurtta: »Satuloikaa kaikki orhit! Kaikki pakoon!
Kuuluu kulkuset uuden vuoden.... Uuden turman vuodenko tuoden vaiko, ah, päivät jo autuahammat parantain kaikk' elon entisen vammat, uuden maan sekä taivahan luoden? Orhit kiitävät kuoleman teitä, myöhäistä enää on hillitä heitä! Minkä me kylvimme, saamme nyt niittää. Syymme tää lunnaaks jo riittää, jo riittää, korkea Sallima, armahda meitä!
Pyhä paistoi pyrstötähti, taivas kummasti helotti, kupu taivahan kumotti, loimotti sininen sähkö, hirnuivat hevot tulijan niinkuin Turjan pyörretuuli, orhit oivat korskahteli niinkuin paisuva Imatra, naukuivat navat ratasten niinkuin yössä jäitten jyske, tuop' on vankui vaununtanko niinkuin vuorien jylinä, ilmat irjui, kaaret karjui, kirposi kipinämyrsky tullessa tulijan uuden, saaden ankaran sanoman Tuntemattoman majoilta, Kaikkivallan kartanoista.
Virkki, jo valjastain jalan vaskisen polkijat orhit, kullanleiskuva-harjat nuo, rajuviimana vievät, ylleen kultaiset sovat suori ja ruoskahan tarttui kultaiseen, sirovarteen, koht' ajamaanpa jo nousi. Kiihtäen viuhui ruoska, ja kiitivät pois hevot alttiit, ilmoja matkaten maan välimaitse ja tähtisen taivaan.
Tekö jäätte nyt, uhkeat orhit! Seikan sen sanon teille, ja myös se on täyttyvä totta: Nestor, joukkojen pää, ei hoidossaan pidä teitä, vaan teräll' ankaran vasken lyö heti hengeti, jos vain palkinnoista nyt viimeisen vetelehtien saamme. Joutuen juoskaa siis, ani-parhain vauhti te pankaa! Itse ma kaiken taas panen taitoni, ett' ohi pääsen tuon solarotkon suulla; en laimin lyö sitä seikkaa."
Mutta kun ehtivät taas he nyt urkkijan tappamapaikkaan, orhit Odysseus, suosima Zeun, pysäytti jo raisut, hyppäsi ratsultaan Diomedes, toi toverilleen 528 hurmeiset tamineet sekä heittihe taas hevon selkään. Isku ne vauhtiin sai, ja ne laivain luo tasalaitain vinhaan kiitivät, sinnepä näät oli miel' ajajainkin.
Rientävi hän pihamaalle ja käytyä polkua seuraa, vaivoin löytäen tien ohi nietosten pimeässä; päätalo vihdoin eessä kun on, hän nostavi päätään, huomaa tottako tuo on? vieraan saapuneheksi; vielähän orhit höyryävät sekä kuomu se siin' on!
Poika ruskea Germaniasta Leiskui harpun helinäl, Vaimo vakaa Pohjanlahden ranteilt Soitti kanteletta lempeää. Soitto hymisi ja rattaat ryskyi, Orhit hirnuit komeast; Silloin näin mä ihanaisen immen, Nuoren Hämeen-tyttären; Mailman hyörinää hän katsahteli Otsal vakaal, suulla hymyväl. Näinkö koskaan impeä niin kaunist?