United States or Poland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Iva ilkeä turmeli mielen, Kun pilkaksi kaikki se löi Elon nautinto hengetön, ontto Poven surkean-tyhjäksi söi. Mihin sai multa herttahat hetket, Sitä, koito, mä tiedä en Pian onko jo aikani tullut, Sitä aavista myöskään en. Nuor' oisinko minäkin ollut? Näin olleeni ilmoitetaan, Mut totta se ei toki liene Kai unta on ollut se vaan! M
Vesalan harmaapää äijäkin käsnäkeppineen tulla köntysti sinne Mikon luokse ja tervehdittyään Mikkoa sanoi: Sitä jotakin pitää nähdä, kun kauan elää, että tuon kuusen näkee murtuneena... Mutta ei se ole ollut hänkään terve, vaikka päältä katsoen on luultu terveeksi. Ihan on miehen mentävä ontto sisässä. Mutta nuo muurahaiset ne vasta mestareja ovat kavertamaan kotelokaan tuonne puun sisään.
Toiset arvelivat sillä tarkoitettavan kaksoispikaria, juoma-astiaa, jonka jalka oli ontto ja sekin pikarin kaltainen. Toiset taas olivat sitä mieltä, että depas amphikýpellon oli kaksikorvainen pikari.
Harrin kuin kala veden pohjassa, ympärillä sen ontto, ahdas, aina yhtä pieni näköpiiri. Aivan päinvastoin kuin se lapsuuteni sumuharso, joka liikehti auringon alla, repeili, aukeili ja näytteli aukeamiensa läpi niemiä ja saaria ja rantoja ja ulapoita. Tästä ei osaa mihinkään ulos, tässä ei tee mieli edes haparoida niinkuin pimeässä.
Kuin kummastellen virkkoi Mestarini: »Vie meidät sinne siis, sa jossa sanot iloa tuottaa voivan viipymyksen!» Vain vähän matkaa käytyämme siitä, näin että halki oli vuori, kuten maan päällä rotkopaikat muodostuvat. »Kas tuonne», varjo lausui, »astukaamme, miss' ontto näkyy luola uurtuvaksi; me siellä vartokaamme uutta päivää.»
»vierailta mailt' oli tullut, miss' ihmiset voi olla lemmestä hullut.» Ja kuten aina, rupesi samalla toinen laulu, hänen oma laulunsa, kuoleman ontto ja yksitoikkoinen sävel hänen korvissaan kaikumaan. Sitä varten hänen ei tarvinnut etsiä sanoja muilta. Sillä se laulu oli syntynyt hänen kerallaan. Se puhui hukkaan menneestä elämästä, murtuneista toiveista, katoavasta kauneudesta ja hävityksestä.
Mutta koska sen huudon täytyy tunkeutua hautakammion seinien läpi, niin se on aivan toisenlainen, sulkeutunut, ontto, ja mehiläishoitaja, joka illan tullen, päivän hälinän vaietessa kedoilla ja tähtien hiljaisuuden kohotessa saapuu näiden ihmekaupunkien sisäänkäytävää tarkastamaan, tuntee ja ymmärtää, mitä tuon harhailevan neitsyen ja vangittujen neitsyiden vuoropuhe merkitsee.
Oli vielä murhe ja onnen muistokin menevä häneltä, eikä jääpä jäljelle hänestä muuta kuin ontto kuori, kuin kuivanut karahka ... kuin kummitteleva puu yölliselle palolle, kuin itsestään liikkuva kuvajainen kalman kankahille...
Vanha ontto tammi, jonka he huomasivat läheisyydessä, oli oivallinen piilopaikka, johon kätkettiin veneen masto, purjeet, airot ja muut tarpeet. Tammen onton aukko tukittiin huolellisesti sammalilla, ja pojat arvelivat varmaan löytävänsä kätketyt kapineensa, jos he niitä vastedes tarvitsisivat. Nyt tuli kysymys, mitä he ottaisivat mukaansa.
Miksi Totuuden siemen siellä hyljätään? Ja Moab, ennen kansain valtias, On hengenheikko, arka, neuvoton, Lihava, liikasyöjä, henkipatto, Sisältä ontto, ulkoeläjä. Siit' olen levoton, en unta saa, Näkyjä näen. Missä viipyvät Vakoojani, mun uskolliseni? Ma heitä varron. Tunnen, aavistan, Ett' tääll' on kohta miehet Moabin, Rukoillen apua taas toistamiseen. Seuraanko heitä?