Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Ei minunkaan turkkini voi kestää ijankaiken.» «Sitten kiittäkööt onneansa, jos ei synny ikävää, mitätöntä riitaa tuommoisista mieltä ylentävistä ilmoituksista ja jos ainoastaan viattomat haukotukset kodin sopivassa rauhassa täyttävät sen paikan, josta suutelot ovat paenneet.
Tahi olisiko se puhdasta, että ennen niin syvälle vajonneita ihmisiä nyt näytellään voitonmerkkeinä tavan takaa julistamaan kääntymystänsä ja onneansa?! Vieläpä sitten saadaksensa lukea ne seuraavana päivänä painettuina!
Silloin hän ajatteli hyvillä mielin, mikä rikas ja kaunis vaimo hänelle oli suotu; vaan nyt se näytti hänelle vähän mahdottomalta. Tosin lautamies oli vannonut, että sen, mitä kerran oli sanonut, myös piti tapahtuman. Vaan Jussi ei ollut sillä tytyväinen. Hän tahtoi oitis nautita onneansa.
Voi, kuinka mielellään he nyt jo olisivat yhtyneet nauttimaan onneansa, mutta tuo kylmä välttämättömyys oli heidän välissään estämässä sitä. Kolmea vuotta ennemmin ei Matti sanonut voivansa tulla armastansa omaksensa ottamaan, sillä välttämättömät asiat pakottivat hänet niin kauvan poissa olemaan.
Olihan hän ennenkin aina joutunut häviölle, ja nyt tuli lisäksi tämä kirottu matka, nyt hän ei enää koskaan saisi rauhaa. Frits Swart oli iloinen. Hän meni onneansa vastaan ja ajatteli, mitä hän ja Dorotea sanoisivat toisilleen, kun he ensi kerran toisensa tapaavat. Kalle Witt ei ylipäänsä ollut erittäin alakuloinen.
Pian tultiinkin kysymään, mikä häntä vaivaa, ja Uuno toi Hannalta terveisiä ja kukkia ja rupesi, voimatta samalla hillitä onneansa, ehdottamaan lääkärin kutsumista sekä pitämään kovaa ääntä. Jos sinä rakastat minua Uuno, niin älä puhu lääkäristä, sanoi Henrik hänelle. No, no, sanoi Uuno, antaa olla ellet tahdo, mutta minä istun sinun luonasi, koko illan istun tässä.
Pappi, pitäjän kappalainen, joka vihkisanat oli lukeva, käveli edestakaisin lattialla, ja tohtori Vakanen seisoi juhlallisena katsoen oveen päin, ikäänkuin joka hetki sieltä onneansa odottaen. Ja nyt näkyikin, mitä hän odotti. Vieraatkin nousivat kaikki seisaalle, sillä ovesta tuli vanha valkopäinen rovasti taluttaen kaunista morsianta. Maaria oli ihana.
Tämä nuori pari oikein lensi ja oli niin onnellinen, ettei voi selittää. Mutta Knutson ei voinut salata onneansa, sillä mitä sydän on täysi, sitä puhuu suu. Pian kävi kuiske väkirivilöissä, ja heidän kihlauksensa oli yleisesti tunnettu. Nyt nousi verraton kuiske ja suhina.
"Isäni oli kerta koettanut onneansa hän oli ruvennut kauppatuumiin rahojaan kartuttaaksensa mutta oli nyt päättänyt ettei milloinkaan enää sellaisiin tuumiin ryhtyisi." "Hän ei siis ollut keinottelija," sanoi kapteeni. "Minun kotimaassani hän ei olisi suurta arvoa nauttinut. Mutta kertokaa."
Ymmärtäväinen isä, joka kyllä huomasi pojan raskaalle työlle aivan heikoksi, ei ruvennut estelemään hänen aikomustansa, vaan antoi hänen mennä Ouluun koettamaan onneansa. Vaikka isän oli kyllä vaikeaa luopua rakkaasta "kuopuksestansa", joka oli maksanut äitin hengen ja joka siitä alkaen oli ollut lähin isän sydäntä, antoi hän kuitenkin suostumuksensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät