Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Se näkyi selvästi siitä vilpittömästä ihastuksestakin, jolla Tommi nyt tervehti Oakhurstia. Hän oli, kertoi hän, menöllä Poker Flatiin onneansa koettamaan. "Yksinään?" "Ei, ei juuri yksinään ei juuri yksinäiseksi sanottava.
"Anna mennä", vastasi Per, ja englantilainen istui, nojaten käsiinsä, ja laski mäkeä alas niin että räiskyi multaa ja kiviä hänen ympärillänsä, sill'aikaa kun Per ponnisti vastaan kaikin voimin, heittäen itseänsä taaksepäin. Kun englantilaisella sitten oli pohjaa jalkojensa alla, niin sai hän odottaa, ja nyt Per koettamaan onneansa yksinään.
Kas se oli herrain työtä. Eihän koulunkäyneen soveltunut puuttua tuohon likaiseen peltotyöhön, parempi oli muka läkin-tahruu ja seurusteleminen renttumaisten käräjäkirjurien kanssa. Viime talvena oli Antti kuitenkin koetellut onneansa myös hevosmiehenä ja ajellut kilpa-ajoissa.
Toisellaiseksi oli Mikon muuttumisen johdosta tullut muidenkin Perälän perheen jäsenten sisällinen tila. Aina oli saanut takaisin entisen werewyytensä ja kauneutensa yhdessä iloisuutensa kanssa. Hän oli niin onnellinen Mikon lopullisesta parantumisesta, ja hänen onneansa enensi wielä wastasyntynyt pienokainen, joka makasi hänen edessään kehdossa.
Pitkin tikapuita, jotka Timo oli jättänyt jälkeensä kuoppaan, oli heidän sutensa koreasti astunut ylös ja vilkaisnut tiehensä, kiittäen onneansa. Sen huomasivat veljekset paikalla, ja, kiroten ja kiristellen hampaita, nyt etsi heidän julmistunut silmänsä Timoa; mutta hän ei ollutkaan enään saapuvilla. Hän juoksi jo paeten tuolla metsän reunalla, jossa pian peittyi männistön suojaan.
»Ja kerran, se toivo on minulla varma», lausui Mikki, »me vielä tänne takaisin palajamme.» Näin kuiskailivat nuoret tämän viimeisen illan, vaan toisen päivän aamun koittaessa oli kaksi, kuormaa valmiina pihalla. Kraataritäti lukitsi huoneensa oven, ja tämä vähäinen perhe läksi kotiseuduiltansa kauas pois onneansa hakemaan. Kappaleen matkaa maantiestä oli vähäinen vuoren kukkula.
Se, joka voi sanoa että olen antanut hänelle suudelman, sen kanssa minä menen naimiseen vaan siitä ei ole mieheksi ylimystalon emännälle, joka ei voi ottaa minulta suudelmaa! sanoi hän eräänä päivänä ylpeydessään. Pian tämä sana oli koko seudussa tunnettu ja nuorukaisia tuli läheltä ja kaukaa onneansa koettamaan ja hänen sanoistansa kiinni pitämään.
Mutta kai se sentään paras on, että annamme hänen mennä, emmehän voi hänen onneansa vastaan olla. Niin no, jos provasti sitten kirjoittaa, että hän tulee noin viikon päästä; vai miten luulet, Siina, saatko hänen jo siksi kuntoon? En tiedä varmaan, tarvitsisi ommella muutamia paitojakin hänelle vielä, poika on niin kasvannut.
Eilen, kun erosimme toisistamme, rupesivat pilvet taivasta peittämään ja nousi sumu. Minä sanoin että huomenna tulee huono päivä; hän ei vastannut, hän ei tahtonut puhua itseänsä vastaan. Hänelle on tämä päivä selvä ja kirkas eikä yksikään pilvi synkistä heidän onneansa. "Jos sataa, emme tule näkemään toisiamme", sanoi hän, "sitten en minä tule."
Sillä joll'eivät ihmiset itse koeta turvata heille onneansa, niin ei paraskaan laki voi sitä tehdä... Ja nyt, sinä hurskas, uskollinen kansa, tee pyhä ristinmerkki otsallesi, yhdistä rukouksesi meidän rukoukseemme anoaksesi taivaasta Korkeimman siunausta ensimmäisen vapaan työsi ylitse; siinä on vakava perustus itsekunkin yksityiselle niin hyvin kuin koko kansan yhteiselle menestykselle
Päivän Sana
Muut Etsivät