Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Antti rykästeli. Olisiko sinulla pari hetkeä aikaa uhrata minulle? hän sanoi. Menisimme johonkin. Minne me menisimme? kysyi Soisalo väsyneesti. Mihin hyvänsä, mutta mieluimmin johonkin yksityishuoneesen. Sillä asia, josta aion puhua sinulle, ei siedä ketään syrjästäkuulijoita. Ei oikeastaan minunkaan asiani sinulle, virkahti Soisalo omituisesti hymyillen. Vie minut siis, minne tahdot vain!
Tutkittuaan Tuomoa joka taholta, rupesi hän käskevällä äänellä kyselemään hänen kotiperäänsä ja työtään. Huutokauppa alkoi ja S:t Clairen palvelijat joutuivat toinen sinne, toinen tänne. Tuomon päätä pyörrytti ja korvissa suhisi omituisesti, kun hänen vuoronsa tuli nousta telineille.
Kero-Pieti kuunteli mitä toiset puhuivat, mutta ei osannut sanoa mitään. Hetken päästä olivat kaikki seuramiehet juosseet koskelle ja jotkut vieneet pitkiä köysiä matkassaan. Hanna, Iisakki ja Kero-Pieti seisoivat vielä pihalla. "Onko mitään mahdollisuutta heitä pelastaa?" kysyi Hanna isältään väräjävällä äänellä, silmän omituisesti leimutessa. "Sitä en osaa vielä sanoa, mutta koetetaan."
Tuskin, vastasi Irene, hymyillen omituisesti, salaperäisesti ja ikäänkuin sisäänpäin. Eskimo ajattelee, huomautti Johannes itselleen. Mutta ääneen hän sanoi: Minä olen mies, joka ei tunne itseään. Sanokaa minulle, kuka minä olen! Se on helposti sanottu, hymyili Irene. Mutta minä kirjoitan paremmin kuin minä puhun. Ja hän kirjoitti jälleen muistikirja-lehdelle ja ojensi sen Johannekselle.
Joku pojista tuli sisään ja kertoi toisten menneen noutamaan tervapamppujaan ja pannunvarsiaan. Santran sydänalaa kouraisi omituisesti: Vaikka ei hän sitä juuri ajatellut, huomasi kuitenkin, ikään kuin vaistomaisesti, että nämä ihmiset antausivat vaaraan hänen tähtensä. Yhtäkkiä tunsi kovasti kaipaavansa noita rallattavia tyttöjä, pyöränlyöjiä ja koko äskeistä elämää siellä tiellä.
Samassa Henrik tuli ajatelleeksi, että silloinhan hän saa nähdä senkin, jonka valokuva oli ollut hänen kädessään ja hänen sydäntänsä hiipasi omituisesti. Etkö luule, että he kummastuvat suuresti tätä sinun hommaasi? Mitä ihmeitä he sitä kummastuisivat. He tarvitsevat kotiopettajaa ja minä ehdotan heille, asia on hyvin yksinkertainen. No lähtään nyt.
Sillä olihan näin säädetty ennen kuin maailma olikaan. Vilkaisin sinne ylös vuorelle ja älysin heti, että he olivat epätoivoisen tilanteensa aivan oikein tajunneet. Mutta he suhtautuivat siihen mielestäni sangen omituisesti.
»Niinhän sitä väitetään, on pidettävä kortit kädessään ei myydä mitään», virkkoi Jakob vilkaisten omituisesti Berveniin. »Eikä kukaan voi sanoa, mistä tuuli huomenna puhaltaa. Mutta se vain on varma, että jos tätä tyyntä jatkuu, keikahtaa moni mies. Nyt ne juovat totia ja pelaavat korttia ja odottavat nykäystä nousuun päin ja kirjoittavat toisilleen papereita. Rahasta vain on kova puute»...
Tämä vaarin vihanpurkaus näytti nyt vähän nolostuttaneen talonväetkin, jotka niihin olivat tottuneet, pojat vetäysivät häpeissään takapihalle ja turhaan se samainen nuori mies koetti nauraa ja naurattaa muitakin. Meillä mieli omituisesti masentui.
Olen sitä jo ajatellut ja ehkäpä en tänään enää lähdekään ulos. Parasta se on ja siellä sisälläkin koettakaa pysyä, mikäli mahdollista, yhdessä kohti. Kolmantena päivänä vastaa V. tiedusteluuni: Päätä alkaa omituisesti huimata ja silmiä tuntuu hämärtävän. Vieläkö aiotte jatkaa? No vaikka henki menisi, ellen vain saa lupaa tavata siskoani.
Päivän Sana
Muut Etsivät