United States or Slovenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minulla ei ole ollut mitään isänkotia; minä en ole tiennyt, mitä merkitsee seison isän edessä; minä en ole tiennyt, mitä on pusertaa sisaren kättä, pitää sitä omassaan. Kun jo luulin pääseväni osalliseksi tästä onnesta, kenen vika jos muuten köyhän rikkaaksi tekeminen on mikään vika on se, ellei teidän omanne, teidän hyvyytenne, teidän ystävällisyytenne syy.
Pastori on täällä paraillaan sairasten luona, suo hänen tulla sinuakin katsomaan! Tuon karkean miehen rinnassa syntyi ankara taistelu, mutta Liisan rukoilevilla silmäyksillä oli tavaton voima, ja kun hän istui tohtorin viereen vuoteelle, hänen kätensä omassaan, astui nuori pastori sisään rauhan tervehdys huulillaan.
Kohtahan minä kuolenkin, saatatte edes hautaan, valitti Arnold. Kauvan keskusteltuaan Ester ja Rikberg suostuivat toistaiseksi jäämään. Ester sai pitää entiset huoneensa, Rikberg asui omassaan. Ja sitte vasta, kun eronpyyntöön oli tullut päätös, sitte vasta he ajattelivat omat asiansa erityisemmin järjestää. Minusta on niin kauhean vaikeaa jäädä tänne, valitti Ester Rikbergille.
"Oi, olen niin onnellinen, niin onnellinen", kuiskasi Dora värisevällä äänellä. "Sinä siis rakastat minua", kuiskasi Eugen, puristaen Doran kättä, jota hän piteli omassaan, "minua ... minua itseäni ... ei asessori Blumia, ei edullista naimiskauppaa ... vaan minua ... vanhaa epäilijää..."
Hän otti Elliä kädestä hellästi ja piti sitä hetken omassaan, samalla kun hänen katseensa etsi Ellin katsetta. Toivotan hauskaa kesää! sanoi Elli. Niin, ja hauskaa jälleennäkemistä! vastasi Rautio antaen samalla käden hiljaa pudota. Reippaasti keikautti hän itsensä kärryihin hyvästi, hyvästi! Hän heilutti hattuaan ja Elli liehutti nenäliinaa niin erosivat he.
"Emäntä kulta", sanoi hän pitäen yhä sairaan kuumaa kätöstä omassaan, "lapsi jonka olette saaneet, ei ole teidän työtänne, vaan se on Jumalan lahja, ja teidän tulee ottaa vastaan se sellaisenaan, napisematta ja tyytymättömyyttä ilmaisematta, vieläpä kiitollisuudellakin.
Sitte piteli vieras tytön kättä omassaan, katseli kummallisella osanottavaisuudella hänen kasvojaan, veti hänen hiljaa luoksensa ja vihdoin asetti tämän hennon olennon polvillensa. "Oletko äiditönkin?" kuiski hän hellästi, mikä oli odottamatonta ja sentähden sitä liikuttavampaa kuulla hänen suustansa. "Lapsi raukka, mitäpä sinun on syytä... Onko nimesi Heleena?" Tyttö vastasi myöntämällä.
Mutta opettaja ei ollut sillä päällä, hän tahtoi mennä kotiin kirjaa noutamaan; sitäpä ei sallittu, vaan hänen täytyi kertoa omasta muististaan, valmistelematta. Väkisin koottuaan ajatuksensa aloitti hän viimein tarinaa Adalminan helmestä. Alusta hän lausui sanat äänettömästi, melkein tietämättä, että hän puhuikaan; hän piti Katin kättä omassaan.
"Niin," virkkoi hän, "onhan hän kaunis, mutta sinä olet sata kertaa kauniimpi. Et tunne itseäsi, muuten rakastuisit omaan itseesi, niinkuin Narcissus... Poppaea kylpee aasinmaidossa, mutta sinua on Venus kylvettänyt omassaan. Sinä et tunne itseäsi, silmäteräni...!
Hän lähestyi herttuaa, otti häntä kädestä, jota hän hetkisen piti omassaan ja laski sen sitten irti. Kaikki on turhaa; hän on kuollut. Kuollut, kuollut! huudahti Patrik. Tähän huutoon palasivat kaikki huoneesen; kaikkialla vallitsi hämmennys ja sekasorto. Niin pian kuin lord Winter näki Buckingham'in kuolleeksi, kiiruhti hän Felton'in luokse, jota sotamiehet yhä vartioitsivat.