Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Jättäkää nuot suuret tuumanne, ja jos te luulette, ett'ette te voi tulla onnelliseksi hänettä, niin tehkää kuni minä: kärsikää mitä te saatte kärsiä, pilaa, naurua, nuhteita, kaikkea; mutta älkää jättäkö tuota ainoata, jota te todellakin voitte kutsua omaksenne ... tunnon-rauhaa. Kiitos! lausui Berndtsson, kiitos teille, ystäväni morsian, kiitos joka sanasta!
Isä huutaa: 'Maria Vasiljevna, hyvä emäntä, auttakaa, armahtakaa edes te! Mutta hänpä vaan kurottelekse ja katselee. Niin sitten pakotettiin isä luopumaan maasta; vieläpä käskettiin kiittämään, että muka hengissä pääsi lähtemään kotiansa. Sillä tavoin jäikin tuo maa teidän omaksenne. Kysykääpäs joskus talonpojiltanne, mikäs muka tämän kulman nimi on?
Verkalleen astui Antti Ellun luokse ja ojensi hänelle pienen uuden piipun, tuommoisen hauskan äkkiväärän, valkopesäisen ja messinki-helaisen, ja piipun mukaan korean, punaisen uuden uutukaisen tupakkikukkaron. "Olkaa niin hyvä, älkää pahaksi panko ja ottakaa omaksenne, niin käski Mikko sanoa", puhui lapsi viattomasti. Omituinen ilon väre sävähti sairaan silmissä, mutta katosi heti.
Enempää en tiedä siitä nimestä enkä itsestänikään. Minkäkaltainen olen, nuori herra Jackson? Te olette välistä, minun mielestäni, aivan kuin isäni. Te olette tarpeeksi kylmä ja tarpeeksi tyly, että voisi luulla teidän kasvattaneen poikanne, tunnustamatta häntä omaksenne. Minä näen laihan vartenne, ahtaat ruskeat vaatteenne ja sileän tumman peruukkinne.
Tahdoin ainoastaan tuoda pienokaiseni ovellenne, nähdä sen aukenevan hänelle ja sitten mennä pois mennä hiljaa pois kuolemaan. Mutta minun ei pitänyt päästä perille!... Jumala saattakoon isättömän ja äidittömän luoksenne! Ja nyt hyvästi! En jaksa enää! jo pimenee silmissäni. Polvillani ollen kirjoitan nämä viimeiset sanani. Vanhempani, siskoni! Ottakaa lapseni omaksenne.
Lyyli hymyili surullisesti, vastaten: »Puhuuko suunne mitä sydämmenne ajattelee, sitä en tiedä, mutta omaksenne en saata tulla.» Sitte hän sanoi hyvästi eikä odottanut enää Kaisua, vaan läksi kotiin. Kokkolainen näytti vähän alakuloiselta, mutta rohkaisi nyt mielensä, ikäänkuin olisi miettimisessään joutunut päätökseen. Hän meni taas tupaan.
Mit' tahdotte, se olkoon, rakas Daja, siis myönnetty: mä häntä rakastan, en käsitä, kuink' ilman häntä voin mä elää... DAJA. Varmaanko? Siis vannokaa, ritari, mulle, että teette hänet myös omaksenne, pelastatte hänet: ajallisesti, iankaikkisesti! RISTIRITARI. Ja miten? Miten voin ma! Vannoa ma voinko sitä, mit' en mahda? DAJA. Sen te mahdatte. Sen mahdin teille antaa yks sana suustani.
Eräänä päivänä yksi noista valta-miehistä kysyi häneltä: "Miksikä te näin rukoilette miehen puolesta, jolle oma vaimonsa on petturiksi ruvennut, jolla ei ole nyt vaimoa, ei sukua?" "Nytpä hän onkin siis kokonaan minun omani!" vastasi masentumaton nainen. "No sitten tuleekin teidän saada hänet kokonaan omaksenne!" Seuraavana päivänä päästettiin vanki vapauteen.
"Minä luulin saattavani sanoa, miten voisitte saada Martan omaksenne. Naisen sydäntä on vaikeampi ymmärtää kun vihollisten syvimpiä ja salaisimpia hankkeita olette itse nykyjään sanoneet. Vihollisten kanssa te kyllä toimeen tulette, korkia herra. Muta luulen, että teillä on silmissä sydämenne, kun niiden kanssa taistelette.
"Minä tulen koettamaan kaikkea teitä pelastaakseni; mutta se tulee sangen vaikeaksi, kun te tunnustitte kirjeen allekirjoituksen omaksenne, sillä se painaa paljon oikeuden silmissä." "Puollustakaa vaan minua urhoollisesti! Minä olen syytön.
Päivän Sana
Muut Etsivät