Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Te olette pahasti rikkoneet, sanoi hän, enkä minä, yhtä vähän kuin isänikään, voisi jättää sitä rankaisematta, jos se tulisi kerran vielä uudistumaan. Mutta minä en tahdo, että lyhyttä täällä oloani häiritään rangaistuksilla. Minä annan teille tällä kertaa anteeksi, toivoen, että vast'edes tulette olemaan tottelevaisempia palvelijoita.
Hän loi surullisen silmäyksen minuun ja käski hiljaisesti minut kamariin, ett'ei kotiwäki olisi ennättänyt huomata juowuksissa oloani. Minä tottelin, mutta kiukku oli mielessäni. Ajattele, isä kulta, kuinka waarallinen sinun tilasi ja siinä samassa meidänkin tilamme on, ja tee joutuin parannus!
Kun minut ikävä ja uteliaisuus ajoi viimeisen pitkän merillä oloni jälkeen käymään kotimaassa, niin luulin että tulen tyydytetyksi, kun pistäydyn siellä ja voin sitten jatkaa merillä oloani taas, sillä muuta en ajatellut itselläni olevan tehtävää tässä maailmassa. Mutta kävikin niin, että mieli tekee sinne nyt kiihkeämmin.
Rangaisten minua ylenkatseellasi, jonka todella olin ansainnut, saatit minun ajattelemaan oloani, ja minä päätin tulla uudeksi mieheksi ja kutsuin itseni siis Uutiseksi, että olisi minulla oma nimi ja etten ikinä olisi sinulle häpeeksi, jollen onnistuisikaan. Jumalan avulla onnistuin sentään." "Miks'et hakenut minua kohta kotiin tultuasi, koska sen olisit voinut tehdä kunnialla?"
Valaa sen päälle en ole kumminkaan tehnyt: jos kirjoitat, että sinun on sedän luona hyvä olla, niin tulen sittemmin sinne. Vaan mennä noin suin päin sumuun, josta ei tiedä mitään ... min'en mielelläni muuta oloani, ja hyvähän minun täällä on ollakin. Mutta mietitäänpäs nyt, millä tavoin sinä pääset sinne".
Tietäkääs, että minä nyt halusta muistelen määrättyinä aikoina käydä niillä paikoilla, missä minä joskus tapani mukaan olin onnellinen. Minä halajan rakentaa nykyistä oloani palajamattoman menneisyyden avulla ja usein riennän minä murheellisena niinkuin varjo ilman hätää ja ilman tarkoitusta, pitkin Pietarin katuja ja kujia. Mitä muistoja ne ovatkaan!
Enkä minä nyt enää osaa ajatella oloani ilman sinua, Johanna! Ja jos minun nyt vielä epämääräisesti täytyisi jättää sinut tänne, nousee koko luontoni sitä vastaan. Jaako ... meidän täytyy mukautua siihen vielä toistaiseksi... Johanna, sinun pitäisi toki käsittää... Anna, kun ensin selitän.
Muistellessa Pähkinälinnassa oloani minä suuresti kummeksin, että vielä saatan puhua, kirjoittaa, lukea, työskennellä, laulaa, nauraa... Joskus tuntuu, etten se olisikaan minä joka tuota voin tehdä.
Kaikki, mitä olin suurella ahkeruudella ja säästäväisyydellä saanut varoja kokoon seminaarissa oloani varten, oli kadotettu, ja surkea köyhyys uhkasi turhaksi tehdä koulutoiveeni. Lohdutin kumminkin itseäni sillä, että ihmisyyteni arvo oli toki jälellä, joka maksoi enemmän kuin monta täyttä rahakukkarota. Olin alkanutkin jo liian paljon ruveta luottamaan rahoihini.
Päivän Sana
Muut Etsivät