Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Regina ei ollut koskaan valittanut äitinsä kovuutta, joka hänestä tuntui melkein luonnolliselta asialta, koska hän alusta asti oli sellaiseen kohteluun tottunut. Pieni tyttö arveli kuitenkin nyt, kulkiessaan yksin maailmassa tulematta ruoskituksi ja piestyksi, että hänellä oli parempi olo, jos kohta ruoka väliin oli yhtä niukka kuin kotonakin.
Kyllä minä tiedän, se on semmoista pientä-nättiä, ei näe pitkälle, mäet ja metsät ovat edessä mutta täällä meillä on taivaanranta auki, näkee niin pitkälle kuin silmä kantaa, täällä tuntuu olo niin vapaalta, saa hengittää pohjaan asti, voi, voi! Niin, ja hyvä olisi, jos joskus vähän vähemmänkin näkyisi, että paremmin näkyisi mikä aina on silmäin alla, sanoi mamma tuntuvan hermollisesti.
Assarista ja muista siskoista, jotka vielä olivat köyhäinhoidossa, ei kumpainenkaan tiennyt, missä he ovat. »Minkälainen olo sinulla on?» kysyi Liisa Teutorilta. »Meneehän tuo, kun ei ajattele», vastasi tämä vakavasti ja ajattelevan tavalla. »Eikö sinulla ollut ikävä äitiä alussa?» »Onpa tuo vieläkin joskus, vaan minkä sille tekee.»
"Anna minulle jotain syötävää", kuiskasi tämä. Samoin kuin edelliselläkin kerralla oli Antilla leipää mukanaan kotiin tuotavaksi. Nyt hän yhtä nopsasti avasi kontin ja antoi tytölle leivän, ja Pekka toi lähteestä vettä. "Miten on laitasi?" kysyi Antti, kun tyttö oli syönyt. "Hyvin nyt, kyllä minun on hyvä olo, mutta isä on kuollut ja sisareni sairas; olen tullut tänne pyytämään teiltä apua.
Sinulla taitaa olla hyvä olo siellä seurahuoneella? On minulla. Nämä vaatteet sain taas vasta. Kengät saan myös uudet, ne ovat jo tekeillä. Rouva sanoi, että kun täällä opin ihmisyyttä, niin voin sitten saada hyviä palveluspaikkoja. Ruotsia minulle puhutaan myötäänsä, jotta oppisin, ja jo minä vähän osaankin. Kyllä jo pitää lähteä. Hän kumarsi syvään ja lausui »atjöö»!
Mut ulkona kurjan silmä nyt äkkiä leimahtaa, niin hurjan säihkyvä katse yön selkään tuikahtaa: "Oi lapseni! kuolema meille on onneen suorin tie, ja tuskinpa helvetissä olo karvaampi, synkempi lie!
Harvoin nähtiin siellä tyrmeitä kasvoja. Monella talonpojalla oli niin hyvä olo, kuin hienoimmissa herraspaikoissa. He tiesivät myös käyttää itsensä sen mukaan, ja parempaa ja rivakampaa kansaa ei missään nähty. Siellä oli paljon pulskia nuorukaisia ja kauniita tyttöjä; mutta kauniin ja kaikista lemmityisin oli lukkarin Mari, jonka pientä kertomusta me nyt lyhyesti esittelemme.
Annas tuota nähdäksen'! Raukka, lintu sininen! Oisko tässä pelastus? Ah voi prinssi Amundus! Ootko jälleen löytyneenä? *Cyprinus*. Amundusko? *Deoletus*. Hävinneenä Jok' ol'; itse Amundus On tää pieni lintunen Silmissä on kirjoitus. *Cyprinus*. Jääkö linnuks ainiaan? *Deoletus*. Eikä. Kohta annetaan Hälle olo entinen. Undamora, ekbatana, Liadora, undamana. Vana, vana, miramo!
Kun kaikki olivat kylpeneet ja iltaset syöty ja syödessä kerrottu kirkkoretken tapahtumat, tuntui siltä, että huoneista oli katkera savun haju kokonaan puhdistunut ja häipynyt se peloittava tyhjyys; järven takana liekehtivä tulikin oli riittynyt tuhkiinsa. Kaikilla tuntui olo hyvältä ja pois menneen muorin puhdas kuva sieluissa laskeutuivat kaikki yönsä lepoon.
He lohduttelivat sillä, että jos olo kävisi kovin vaikeaksi, he lähtisivät taas metsiä samoilemaan. Pyhäisin heillä oli tilaisuus tavata toisiaan kirkolla, jossa heidän oli pakko käydä. Sen he tekivätkin mielellään, sillä siellähän olikin paras paikka, missä he saattoivat tavata omaisensa tai ainakin heistä kuulla.
Päivän Sana
Muut Etsivät