Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
MAUNO. Joko he ovat menneet? ANNA. He ovat niemellä tuolla. Jos kiiruhdat, niin voit heitä välttää. MAUNO. Sinä pidät minua siis paljon väkevämpänä Ollia, koska niin pelkäät meidän yhteen joutumista. ANNA. Elä menetä aikaa turhilla puheilla! He saattavat palata milloin hyvänsä. MAUNO. Yhä vaan noin kärkkäästi tahdot minusta päästä. Ja minulle ero on niin vaikea niin äärettömän vaikea.
He olivat matkalla, väliin vähän leväten, yötä ja päivää, valoisat kun yöt olivat, ja kolmen vuorokauden kuljettua saapuivat he ensimmäiseen venäläiskylään. Jo taipaleella oli Feodor alkanut puhutella Ollia seuraamaan koko matkalle. Feodor sai isännän talossa, jossa nyt olivat, lupaamaan viedäksensä sanaa, vaikei hän sitä tehnytkään, kuten sittemmin tuli selville.
"Mutta jos nyt Yrjö," muistutti eukko, "kertoo kaikki Kjellille? Sinä saat nähdä, että hän tekee sen ja silloin sinä et milloinkaan saa Ollia, sillä ennen kun hän ennättää yletä, siksi olet sinä jo naitettu." "Naitettuko?" kysyi Inka halveksivaisesti hymyillen. "Ei, äiti, se ei tapahdu, se on varmaa... Minä olen isäni tytär, mutta en mikään huonekalu, jonka hän voi myydä taikka vaihtaa."
"Sinä olet se siunattu lapsi!" sanoi vanha äiti ja taputti Ollia päähän. "Sinulle onnistuu kaikki, kun saisit vielä hyvän muijan minulle avuksi, taloutta hoitamaan". "'Yksi ensin, toinen sitten', sanoi pelimanni, pääsi häistä ja vietiin ristiäisiin", arveli vanha isä.
Olli näki piikojen joukossa nuoremman sisarensa, käveli sen luo ja äkkiarvaamatta kuihkasi hälle korvaan: "Vappu". "Olli!" huusi tyttö kohti kurkkuansa ja kääri veljensä syliinsä. Samalla lensi väliovi vierashuoneesen auki ja Anna hyppää pirttiin huutaen: "Kuka huusi Ollia". "Tässä on Olli, karkulainen", sanoi tyttö imarrellen. "Missä on Risto?" huusi Anna.
Kuitenkin tulvaili lakkaamatta kuolleiden sijaan toisia kurjia "jäkälä-leivällä itseänsä tappamaan" niinkuin kylällä sanottiin. Viimein Surma-Ollikin kääntyi sairaaksi ja houraili viikkokausia kovan kuumetaudin kourissa. Muurari-Antti, joka myöskin oli hoitolaan joutunut, ivaili Ollia ja sanoi kahden surman Ollin nurkassa painia lyövän.
Ajatus viipyi yhä vielä nuorten kihlattujen parissa. Ollia en ollut tavannut pariin kuukauteen, en sittenkuin keväillä kuulin hänen kihloihin menneen. Enkä tuota ihmetellytkään.
"Joko hän arvaa asiani, koska niin näsäkkäästi vastaa? Mutta 'akka väliltä palaa, eikä mies pahanenkaan; minä en ole akka". Ja hän astui suoraan isännän eteen ja tarjosi kättä, sanoen: "Terveisiä meiltä!" Tuorila katsoi Ollia silmiin tuikeasti, pisti kätensä housunsa taskuun ja ärjäsi: "Häpeä tolvana!" "Oletteko juovuksissa, vai hulluksiko olette tullut?
"Mikäs pitää, kun väkevä vetää, sanoi tiainen, ja veti kurkea nokasta", sanoi Olli ja veti Leenan koppinansa pihalle, ja tuuppasi vielä niin että Leena lensi istualleen rapakkoon. Siinä rupesi Leena sitten poraamaan, kirkumaan ja mässäämään, minkä jaksoi. Ja Ollin vanhemmat nuhtelemaan Ollia, oikein vakavasti.
Hän tuli aivan kovaääniseksi, ja Heikin piti kuin pitikin myöntyä. Kun he olivat kadulla, juoksi kaunissilmäinen piika heidän ohitseen. Hän katsoi Heikkiin. Ja kun Heikki kääntyi taakseen häntä vielä nähdäkseen, katsahti hänkin ja nauroi silmää iskien. Ennen olivat vastaantulijat aina katsoneet Ollia. Nyt ne katsoivat Heikkiä. Kevyt syysilta hyväili Helsinkiä.
Päivän Sana
Muut Etsivät