Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Hän malttoi mielensä, kuunteli ja sydämmensä palpatti, kuin haavan-lehti. "Niin anna selkään!" pilkkasi paltamolainen, ja nyhjäsi Ollia vieläkin paremmin tukasta. "No, en tätäkään kärsiä voi", sanoi Olli, kävi käsiksi pilkkaajaansa, ensin kylläkin pehmeästi, ikään kuin katuen yritystään, ja toivoen päästä koko leikistä, jota hän ei ennestään tuntenut. Mutta mikäs enään auttoi?
Ja niille hän lausui: "Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hän pimeyteen kirkon kellariin, jossa on kuolleitten luita ja kirkon-rottia!" Pojat ymmärsivät sanat tosiksi, ja alkoivat lähestyä Ollia. "Tulkaa saatanat!" sanoi Olli vihaisesti hiljaisella äänellä. Sitten sanoi hän pastorille: "Minä rukoilen teitä, hyvä herra pastori! Eikö pienempää rangaistusta ole?
"Helvetin piki-koura!" sanoi pitkä poika ja vetäysi penkille istumaan. Ja siihen loppui se leikki, ja samoin muutkin leikit sille illalle. Mutta mikä parasta ilossa oli, oli se, että Ollin isä sattui juuri silloin tulemaan sisälle, kuin Olli löi. Isä ei sanonut mitään, vaan tarttui Ollia kädestä kiini ja talutti honto-pojan luokse.
"Minä olenkin peljännyt jo jonkun aikaa tuota Kepolon Kreetaa, että jos vain sinä sen nait ". "Lempo leskelle menköön, tyttö saada pitää", vastasi Olli, ja alkoi hankkia itseään matkaan. Kreeta oli lähtenyt suutarilta, ja haukkunut pajapojille koko lailla Ollia, jos jollakin tavalla. Mutta ei Olli siitä huolinut, istui vain isänsä kanssa rattaille, ja lähti ajamaan. Tultiin siitä Liikalaan.
"No, kumpi meistä ensin lyö?" kysyi pitkä poika Ollilta. "Lyö sinä ensin", vastasi Olli, "muutoin et saa laisinkaan lyödä; sillä kun minä lyön, et sinä enään ketään lyö". "On ainakin sinulla suuta", sanoi pitkä poika ja löi Ollia niin, että Olli horjahti muutaman askeleen. "Hyvinpä sinä, honto-poika, löitkin, mutta seisoppas nyt itse kohdalla. Mistä loukosta tahdot 'klunis' löytää?"
Hän saikin jo talven ajalla kuulla pientä pilkkaa siitä, että ei hän ollut vielä käynyt "lukemassa mieheksi". Hän oli kasvanut jo kokomoiseksi pojan-tolkiksi, ja naapurin Kalle, joka oli häntä pienempi, vaan jo käynyt rippikoulunsa, sanoikin kerran pilkalla Ollia "ruunan kummiksi". Hän, näette oli jo ollut lapsen kumminakin.
"Mutta nyt minä jätän huikentelevaisen elämäni, ja elän ihmisiksi. Ei sinun Liisa-raukka tarvitse täst'edes enään murehtia minun tähteni! Minä olen sinua jo liiaksikin kiusannut". Se oli hyvä päätös, jonka Olli-raiska teki yksinään nurkan takana; ja sen lupauksensa täytti hän, kuin mies. Ette enään tarvitse Ollia koskaan hakea juoma-seuroista.
"Ei, pullani, emme narraa Ollia, hän voisi ehkä pelästyä". "Olinko nyt tyhmä, Risto? Anna anteeksi, minä olen niin iloisella mielellä etten voi hillitä itseäni". "Annani, ole sinä iloinen, samoin olen minäkin", vakuutti Risto. Molemmat menivät nyt Ollin luokse. "Tässä saan esitellä kenraali Risto Rytkösen!" huusi Anna Ollille. "Kersanttikin piisaa", nauroi Risto.
Lauri ei päästänyt Ollia käsistänsä; sorasta ja hänen päällensä pudonneitten puiden alta reutoihe hän ylös, vetäen myötänsä vanhuksen, joka langettuansa oli joutunut miltei miemoksiin ja jonka hän nyt voimalla nosti ilmaan ja sitte paiskasi maahan. Mutta vanhus rukoili, maassa ryömien, armahdusta, sanoen: "Mitähän minä sinulle olen tehnyt, koska henkeäni vainoot?"
Ja niin kääntyi Olli takaisin taas ja lauleskeli mennessään: "Hoi on, hoi on huolettaa, Ja harmiksi alkaa pistää; Ei nyt enään akkaa löydä Kelvollista mistään!" Mutta ei Olli vieläkään väsynyt etsimiseen. Seuraava jota hän nyt kosi, oli Leskelän Leena. Leena oli hyvin taipuvainen kauppoihin; mutta osoitti niin suurta saamattomuutta ja typeryyttä, ett'ei hänkään Ollia miellyttänyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät