Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. lokakuuta 2025
Hän katselee ympärilleen, vangit lepäävät nurkassa, lamppu leimuaa, tuuli ulvoo, kaikki on niin kuin tulee olla. Valo lankeaa nyt suorastaan nuoren vangin kasvoille, täydellisille lapsen- ja tytönkasvoille. Hänen silmänsä ovat kiinni ja olkia on hänellä pään-alusenaan. Hän näyttää jo kuolleelta.
No, miten te sitä valmistatte?" kysäsin. "Keino on aivan mutkaton. Lasken vaan saavin täyteen ohran olkia kuumaan veteen likoamaan vuorokaudeksi. Sitten lasken likoveden tapista ulos ja panen pataan kiehumaan, kiehuessa nakkaan vähän humalaa sekaan. Kun keitos jäähtyy, laitan sen käymään ja olut on valmis", sanoi emäntä.
»Kuka häntä tietää... Vaikka kasvattanevat oman konnun pellossa», ajatteli hänelle Jussi, ja Antti, joka puristeli olkia, myönsi: »Hyviä olkia ne ovat olleet!» Samaa mieltä oli Jussikin, myöntäen: »Kyllä niitä lehmä olisi syönyt.» Apua vain ei kuulunut, vaikka tuli täysi päivä.
Entisistä huonekaluista on jälellä vaan tuo pölkkyjen päälle rakettu vuode, uusia ei ole lainkaan. Vähän olkia on vuoteelle levitetty. Niillä loikoo surkastunut vaimoihminen. Hän on niin ääneti, että joll'ei silloin tällöin hiljaa oikahtaisi, luulisi hänet kuolleeksi. "Poikani, poikani! Tällä tavoinko annat äitisi kuolla? Oi, Jumalani! Armahda minua! Lähetä hänet tänne. Muuta en pyydä.
Sitten neuvoteltiin siitä, mitä oli tehtävä, ja päätökseksi tuli, että ruumiit olivat vietävät hoviin, sillä he toivoivat saavansa tästä työstään palkinnon. Valjastettiin siis kahdet rattaat, mutta nyt tuli uusi vaikeus eteen. Toiset tahtoivat panna vain olkia rattaiden pohjalle, toiset taas arvelivat, että säädyllisyyden vuoksi niihin asetettaisiin patjat.
Kuivia olkia ei ole enää varastossa. Ja nyt pitää joko ajaa sairas tiehensä tai sijoittaa hänet märkänä paljaalle lattialle tai sitten luovuttaa hänelle omat oljet ja itse käydä levolle hänen kanssaan, sentähden, että jossakin täytyy nukkua.
»Vieläköhän ne ovat niitä viime öisiä pehkuja?» kysyi Jussi, katsellen pehkuiksi vanuneita olkia. »Niitä kai ne ovat... Tottapa ne eivät ennättäneet muuttaa uusia.» »Kyllä ne eivät ennättäneet, sillä olisivat ne muuten muuttaneet meille puhtaat olet», lohdutteli Vatanen. Niin jatkoivat he vähin erin. Aamusella heräsivät aikaisin, ja nyt alkoi taas aika pitkäksi virua.
Leiriin päästyä miehet kysyivät vanhukselta, mitä vangille piti tehtämän. "Yöksi kupo olkia", vastasi vanhus, "ja huomisaamuna varhain hirsipuu". Sitten hän meni kuninkaan telttaan ja kertoi retken tapahtumat. "Meillä on vankien joukossa goottilainen karkulainen", sanoi hän lopuksi synkästi. "Hänet on hirtettävä huomenna." "Se on hyvin ikävää", sanoi Vitiges huoaten. "Niin, mutta välttämätöntä.
Juurikun hän oli päässyt nurkan taa ja katsahtanut pitkin aitaa, näytti hänestä: ikäänkuin toisessa nurkassa olisi jotakin liikahtanut, ensin tullut näkyviin ja sitten taas piiloutunut nurkan taa. Iivana pysähtyi ja oli aivan hiljaa, kuuntelee ja katsoo; kaikki oli aivan hiljaa, tuuli vaan liikutteli lehtiä pensaassa ja katon olkia.
Sillä Toivonen taisi hedelmäpuita hoitaa ja korjata, ja missä hän kaupungissa eli muualla herraväen puutarhoissa sai kuulla olevan hyvänlaatuisia hedelmäpuita, meni hän sinne ja pyysi saadakseen vesoja eli olkia. Niitä hän oli opettanut nuorukaiset ymppäämään, eli istuttamaan, niin kuin kaikellaiseen muuhunkin kryytimaan-työhön; niin että jo olivat koko mestarit.
Päivän Sana
Muut Etsivät