Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
"Teillä on aseita täällä?" pitkitti saksalainen. "Meillä oli". "Mitä te olette niiden kanssa tehneet?" "Jos minä olisin saanut määrätä, ei teidän olisi tarvinnut niitä kysyä. Te olisitte tunteneet niitä". Preussiläinen katseli häneen tarkasti, kunnioittaen tuota rohkeaa vastausta. "Tahdotko tunnustaa, missä aseet ovat?" "En". "Sinä tiedät että rangaistus aseitten kätkemisestä on kuolema".
Täti, palvelustyttö ja kaksi rouvan sisarta. Ja kaikilla oli kysymyksensä. Mitä, mitä? Mitä on tapahtunut? Herra siunatkoon, kuinka minä säikähdin! Tämä töytääminen ja nämä huudahdukset ärsyttivät häntä, ja kaikki hänen hermonsa joutuivat epäjärjestykseen. Te odotitte kai, että olisitte löytäneet minut halvattuna keskeltä lattiaa, sanoi hän nauttivalla vihalla. Varmaan jo kuvailitte hautajaisia ja
"Ystävä parka ... ystävä parka", sanoi hän kyynelsilmin, "tyynny ... koeta rauhoittua ... rauhoittua... 'Jos rauhassa olisitte, niin teitä autettaisiin' ... se on ainoa neuvo, minkä voin sinulle antaa. Aah, tällaisina hetkinä nähdessään toisen tuskia, ei toinen ihminen kykene mihinkään.
"Pyydän tuhat kertaa ... mutta minä tunsin aivan varmaan jonkun 'vengerka'n' hihan, ja tämä lakki sitten?" "Ei koskaan, ei koskaan astu mies yli meidän kynnyksemme", kertoi Emilia uudestaan painolla. Mitä te olisitte voineet nähdä? tämä lakki on minun". "Kuinka? teidän?" "Niin, minun. Joskus pistää päähäni käydä naamiohuveissa. Sanalla sanottu: se on minun olkoon se tarpeeksi sanottu!"
"Joko ryhdyt rukoilemaan?" pilkkasi isäntä. "Jos te olisitte sairas taikka hädässä ja minä voisin teitä pelastaa, niin ilolla minä antaisin sydänvereni teidän edestänne niin, kuin Vapahtaja on uhrannut verensä minun edestäni. Mutta älkää kostako siunausta kirouksella.
"Kyllä sen näkee... Varmaan jos tekin olisitte minun mieheni, niin te tottelisitte. Minä osaisin olla teille niin hyvä ettette voisi olla tottelematta minua." "Tottelisittekos te minua?" "Tietysti, kuinkas muuten?" "Silloin me toinen niinkuin toinenkin olisimme toistemme käskijät." "Niinpä niin, kuten asiat kulloinkin vaativat." Tämän sanottuaan emäntä iloisesti hymyillen lähti ulkoaskareihinsa.
Hän olisi kyllä voinut olla teille jotain, vaan ei kaikkea; te olisitte vaan tullut kärsimättömäksi, kun olisitte nähnyt, ett'ei hän olisi voinut ymmärtää teidän sisimpiä ajatuksianne, ja sentähden olisi hän kenties kutsunut teidän hellimpiä, ujoja ajatuksianne haaveilemiseksi.
Kuulin äskettäin, että vasta joku viikko sitten olisitte tulleet Suomeen. Onko siinä perää? Kyllä! Vaimo käski nyt vieraan istumaan. Sitten hän vielä uudelleen huoaten toisti kyllä! Vieraan mieli ihan kuin lämpeni ja katseessa kuvastui suurta osanottavaisuutta, jonka vaimo myöskin nyt heti huomasi. Ja samassa katosi hänestä epäilys.
Me olemme luulleet, että te ja rakas lapsenne jo kauan sitten olisitte saaneet paljoa kauheamman lopun kuin mikä meidän piti teille aiheuttaa». Genoveeva käski heidän nousta, ojensi heille lempeästi kätensä kantotuolistaan ja sanoi: »Minun on lähinnä Jumalaa kiittäminen omastani ja lapseni hengestä teitä, hyvät miehet.
Mutta minä luulen, että Ulrich piti minua erittäin hartaana kuunteliana, sillä noin tunnin kuluttua sanoi hän: "Te olette kärsivällinen ja hyvänluontoinen munkki, kun näin kuuntelette lempijuttujani. Hän onkin teidän sisarenne, ja minä soisin, että olisitte läsnä häissämme. Mutta kaikissa tapauksissa lienee Chriemhildin ja heidän kaikkien hauska saada nauttia Fritzistä."
Päivän Sana
Muut Etsivät