Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
"Pyydän tuhat kertaa ... mutta minä tunsin aivan varmaan jonkun 'vengerka'n' hihan, ja tämä lakki sitten?" "Ei koskaan, ei koskaan astu mies yli meidän kynnyksemme", kertoi Emilia uudestaan painolla. Mitä te olisitte voineet nähdä? tämä lakki on minun". "Kuinka? teidän?" "Niin, minun. Joskus pistää päähäni käydä naamiohuveissa. Sanalla sanottu: se on minun olkoon se tarpeeksi sanottu!"
AKSEL. Helppo on antaa anteeksi, erittäinkin nyt, kun olemme täällä naamiohuveissa. Tapasin morsiameni taalalaistytöksi puettuna, ja sinä, näemmä, olet pukeutunut rosvoksi. KAARLO. Ei, päinvastoin! Minut itseni rosvottiin. Tuolla vuoripolun varrella, missä tuo ikivanha honka seisoo, takerruin hongan juurihaaroihin ja liki piti, etten joutunut veljenmaljasille Ahdin kanssa.
Mutta suurinkin viisaus joutuu häpeään, eikä viskaali Spolin ollut osannut ottaa lukuun sitä, että vaasalaisen tytön luontaista reippautta naamiohuveissa pidettiin hyvin näyteltynä osana ja että hänen synnynnäinen suloutensa, jota Tukholman kuuluisin tanssinopettaja oli kehittänyt, oli antanut hänelle rohkeutta esiintymään edeltä käsin harjoitetussa katrillissa, ja että hänen tuona vaarallisena hetkenä onnistui tavata suojelija, joka pelasti hänet joutumasta ilmi.
Tosiaan häiritsevää on, kun näkee kaikenmoisia vaatetuksia ikäänkuin naamiohuveissa. Nuo pienet kauniit tyttöset, jotka olivat eksyneet meidän penkkiimme, nekin esiintyivät äitinsä taikka muorinsa takissa.» »Niin, Gösta hyvä», sanoi everstinna, »kun ei meillä ole lukkoa penkissämme, niin sepä siitä nyt on seurauksena, että saamme istua kaikenlaisten kerjäläisten kanssa samassa penkissä».
Entisissä naamiohuveissa tavattu jumalien ja jumalattarien raskas komeus oli nyt saanut väistyä keveäjalkaisempien ranskalaisten paimenpoikien ja -tyttöjen tieltä, jotka tanssivat kukilla ja lehtimajoilla koristetussa salissa.
Niin naamiohuveissa elämän ypöyksin ja ylväänä vaelsi hän. Ja kuin Alkibiades mantteliaan, niin laahasi velttoa korskeuttaan hän linnasta katu-ojihin. Pian tiesivät sen jo kaikkikin: oli mentyä vuoden kolmannen myös mennyt kolikko viimeinen. Ja sen jälkeen, niin kuultiin sanottavan, oli kypsä hän toiseen maailmahan. Rolla oli vilpitön mieleltään ja hyvä kuin hymyily onnetarten.
Muutamia vuosia sitten oli usein iltamissa ja kaduilla mielihyvällä katseltu hänen reipasta käyntiään ja rohkeata käytöstään ja joku tuttava oli kehunut jossain naamiohuveissa viettäneensä hänen seurassaan hauskan illan samppanjalasin ääressä. Olin hänet aivan unhottanut, kun kuulin hänen joutuneen Ollin kanssa kihloihin. Eikähän siinä kihlautumisessa mitään ihmettä ollut.
Päivän Sana
Muut Etsivät